Lomaltapaluuraportti

Viimeisistä sanoista on kulunut jo tovi. Välissä on tapahtunut paljon pieniä ja vähän suurempiakin asioita. Itsenäisyyspäivänä käytiin Avecin kanssa Hämeenlinnassa. Avec oli tutustunut tähän ystävääni kesällä pidetyissä grillibileissä ja todettiin, että hyvin pärjätään kaikki yhdessä. Näin ollen perinteinen itsenäisyyspäivän juhliminen meni kahden hengen sijasta kolmen hengen porukassa.

Joulukuussa varmistin itselleni työharjoittelupaikan MediaPotentiassa. Minusta tuli toimittaja 7.1. Kirjoitettavaa riittää moneen eri lähtöön. On haastatteluja ja ilmoitustekstejä ja ainakin kolme eri lehteä, joita tässä aletaan tehdä. Mikä jännittävintä, vaikka olen nyt viikon kirjoittanut työkseni, tuntuu, että sanottavaa riittäisi vielä sen jälkeenkin.

Jouluna käytiin Avecin kanssa pohjoisessa. Huomasin taas, miten onneton ruotsin kielen taitoni on. Muutaman päivän aikana aloin kyllä ymmärtää, mitä minulle puhuttiin, mutta vastaukset tulivat mieleeni lähinnä muutaman tunnin viiveellä. Ah, sanavarasto, missä lienet? Eipä kai auttane, kuin opetella. Kieltä tosin minun kokemukseni mukaan pitäisi päästä kuuntelemaan ja puhumaan, jotta se jää päähän. Pitänee siis hankkia jostain ruotsinkielistä seuraa, jotta sanavarasto alkaa kasvaa. Ja sitten oli niitä ihmisiä. 9 lasta ja 6 aikuista. Välillä tuntui, ettei hälinässä ollut hetkenkään taukoa ja asiaa oli jollain koko ajan.

Kulttuurishokki ja kielikylpy oli siis siellä taas tarjolla. Sen päälle olikin jopa poikkeuksellisen miellyttävää viettää muutama päivä Varsinais-Suomessa lähes totaalisessa hiljaisuudessa. Avec tuntui olevan samaa mieltä. Uuden vuoden vastaanottamiseen kuului tapas-valikoima, kuohuviiniä ja naapurin ilotulitteet, joita muuten olikin sitten melkoisesti ja aivan komeita olivat. Muun ajan vietimme Avecin kanssa kokeillen pelejä (jotka eivät toimineet) tai nenä kiinni kirjassa. Tai no, käytiinhän siellä pariin kertaan lenkilläkin, kun piti päästä bongailemaan pikkulintuja. Aloitin vuoden alusta havaintokirjan täyttämisen. Tämä kaupungissa asuminen hieman haittaa harrastuksia, sillä useimmat havaintoni ovat lähinnä naakkoja tai puluja. En ole bongannut edes yhtään varpusta!

Lenkkeilystä puheenollen. Minulla oli tarkoitus aloittaa tällä viikolla tämän vuoden kuntoilut. Kroppa olikin eri mieltä ja sairastuin johonkin superflunssaan. Elimistöni tuottaa alkulimaa, ja niistämisen voimasta tulevat varmaan aivotkin kohta ulos. Miksi tämmöiset iskevät aina silloin, kun olisi intoa lähteä urheilemaan? En ymmärrä. Tietenkin tässä voinee vaikuttaa se, että olen nyt juuri altistunut uusille ihmisil... uusille pöpöille, uudessa työpaikassani. Toivotaan, että tämä menee kohta ohi ja pääsen tehokkaasti elävien kirjoihin.

Kirjoista pääsenkin taas sujuvasti seuraavaan ajatukseen. Löysin nimittäin lukuhaasteen, jota ajattelin kokeilla tänä vuonna. Tässäpä sitä on tekemistä kerrakseen.

Lopuksi, koska olen tänään viettänyt suomalaisen musiikin päivää facebook-haasteen voimin. Saatte tekin osanne. Aloitin aamuni Tapio Rautavaaralla ja voisin palata niihin tunnelmiin lopputyöpäiväksi takaisin. Ah.