100 days of summer

Tänä kesänä päätin, ettei ole tekosyitä osallistua liikuntahaasteeseen. GoGo korkkasi kesäkisansa, 100 days of summerin, toukokuun lopulla ja nappasin pistetaulukon matkaan heti, kun siihen sain mahdollisuuden.

Ensimmäinen etappi oli heti epämukavuusalueelle BodyJamin parissa. Tanssitunnit eivät ole koskaan olleet ihan ominta aluettani, saati sitten hiphopin parissa. Tunti tosin osoittautui varsin tehokkaaksi ja aktiivisuusmittarin loppulukema päätyi pitkälle kahdensadan paremmalle puolelle sinä päivänä. Eikä siellä ollutkaan ihan niin kamalaa kuin olin odottanut. Saatanpa käydä vielä toistekin. 

Tämä itseasiassa lienee koko haasteen tärkein ominaisuus, saada ihmiset kokeilemaan jotain uutta. Monet tuntuvat jumiutuvan mukavuusalueelleen heti liikuntaharrastuksen alussa. Myönnän, että tätä vikaa on minussa itsessänikin. Olen erityisen ihastunut joogaan ja BodyBalanceen, joissa käyn yleensä noin kerran viikossa. Tästä johtuen päätin, että haasteen aikana pyrin käymään ainakin kerran kaikilla eri tunneilla, niin voi ainakin sanoa kokeilleensa. Seuraavana ensi viikolla on ensikosketus Sh'bam-tuntiin. Jälleen siis mennään tanssilliselle epämukavuusalueelle. 

Oman mainion lisänsä kesähaasteeseen tuo sekin, että tarjolla on monenlaista tapahtumaa. Tänään olemme kaverin kanssa suuntaamassa saunajoogaan ja saunapilatekseen, vaikka kummallakaan ei ole mitään käryä siitä, mihin oikeastaan ollaan menossa. Kuulosti eksoottiselta, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Itselläni on tiedossa ensi viikolla lisää eksotiikkaa tankotanssitunnin muodossa. 

Muutenkin olen täyttänyt kalenteriani jopa poikkeuksellisen vaihtelevilla tunneilla. Joogan ja tanssin ohella olen saanut sekaan solutettua bodystepia, kahvakuulaa, venyttelyä, ulkotreeniä... Tämä kaikki kahdessa viikossa ja vielä lisääkin pitäisi saada! Yritän kuitenkin muistuttaa itselleni välillä lepopäivän pitämisestä. Liian usein olen ylisuorittanut ja saanut itseni sillä kipeäksi. 

Koska haasteen aikana saa myös tuoda kavereita tutustumaan salille, olen houkutellut mukaan ihmisiä, joiden kanssa olen aikaisemmin keskustellut mahdollisesta kiinnostuksesta. Ainakin saavat vähän osviittaa siitä, mitä siellä voi tehdä ja näkevät, että mitä salilla on tarjottavana. Ja minä saan pisteitä. Eihän ole niin pientä ojaa, etteikö sinne oma lehmä mahtuisi.

Toivottavasti juhannus ja sen jälkeinen viikko ei aiheuta liiallista takapakkia innostukseen. Silloin on nimittäin tiedossa LOMA. Juhannukseksi lähdetään avecin kanssa Canterburyyn ja siltä reissulta suunta otetaan suoraan Provinssiin! Tästä saattaa hyvinkin muodostua vielä paras kesä ikinä.

Provinssista puheen ollen. Muse julkaisi taas kaksi uutta biisiä. Koko levy pitäisi olla ilmoilla myös aivan kohtakohtakohta!!! En vaan malta odottaa!

Carpal tunnel love

Olen massiivisesti ajastani jäljessä, myönnän sen. Aloitin viime viikonloppuna vihdoin Skyrimin. Aikaisemmin en ole koskenutkaan kyseiseen peliin, koska olen kuullut, että se syö ihmiseltä elämän. Viime viikonloppu menikin nukkumisen ohella lähinnä pelatessa.

Tänään olen kärsinyt lähinnä rannekanavantulehdukselta tuntuvista oireista, joten päätin viettää iltani rentouttavasti DuckTalesin parissa, jotta käsi pääsee lepäämään. Tietenkään lepäämisestä ei voi varsinaisesti puhua, kun päädyin sitten kuitenkin kirjoittamaan. Tosin on tämä henkisestikin lepäämistä, sillä olen sitä ihmisryhmää, joille intensiivinen pelaaminen saattaa syöpyä uniin saakka.

Tavoilleni tyypillisesti aloitin pelin hahmolla, jolla on potentiaalia ryhtyä maagiksi ja varkaaksi. Olenhan sekä Morrowindin että Oblivionin aikaan pelannut hahmoilla, jotka ovat kyenneet molempien kiltojen johtoon. Tavoistani poiketen valitsin hahmokseni Argonianin. Vitsin tässä hoksasin vasta hetken pelattuani. Pelissä ollaan Dragonborn, henkilö, jolla on mahdollisuus oppia lohikäärmeiden huudot ja hallita lohikäärmeiden voimia. Dragonborn on siis tietynlainen lohikäärmeen henkilöitymä. Argonian on lisko. Olen siis lohikäärmeen sukua ja lisko, kuinka osuvaa.

Sandbox-peleistä oli juuri tänään Pelaaja-lehdessä kysely. Kyselyn aihe oli: onko avoimen maailman pelejä jo liikaa? Omat kokemukseni sandbox-peleistä rajoittuvat pääasiassa edellä mainittuihin Elder Scrollseihin ja Rockstar Studiosin Red Dead Redemptioniin. Kaikissa on parasta, ja pahinta, äärimmäinen mahdollisuus valita ja äärimmäinen valikoima sivutehtäviä.

Erityisesti Oblivionissa tuntui eksyvän sivutehtävien pariin, sillä päätarina Oblivion-portteineen toisti itseään hyvin nopeasti. Morrowindin pääsin aikanaan lähes päätarinan loppuun saakka. Morrowindissa hankkiuduin ensin sekä Morag Tongin (paikallinen salamurhaajain kilta) että maagien killan jäseneksi. Pidin saavutuksena myös sitä, että sain itseni Telvannin suvun johtoon, olinhan "outlander", joita paikalliset Dunmerit niin kovasti halveksivat. Menestystä saattoi helpottaa rotuvalintani (myös Dunmer) lisäksi valitsemani statsit. Panostin melkoisesti magiaan, hämärähommiin ja puheenlahjoihin, joilla pääsin sekä maagien killan että varkaiden killan johtoon. Näistä ei ollut enää kovinkaan pitkää matkaa Telvannin johtoon ja jopa hyvin lähelle pelin päätarinan päätöstä.

Oblivionissa toimintamalli oli melkolailla sama, paitsi pelin päätarinan osalta. Varkaiden ja salamurhaajain killan tehtävissä riitti mukavasti tekemistä, kun päätarinan edistäminen tuntui junnaavan paikallaan. Tai etenihän se teoriassa. Oblivionin portteja vain tuntui ilmaantuvan kuin sieniä sateella ja kaikki tehtävät noudattivat tasan samaa kaavaa. Myös pelimekaniikka tuntui jotenkin väärältä Morrowindin jälkeen. Erityisesti speechcraftin ja lockpickingin kanssa tuntui olevan jopa helpoimmalla tasolla hetkittäin sairaalloisen vaikeaa.

Toistaiseksi olen viihtynyt huomattavan hyvin Skyrimissä hyvin sekä sivu- että päätehtävien parissa, ainakin tämän parin päivän kokemuksella. Pelimekaniikkaakin on onnistuttu muokkaamaan toimivammaksi Oblivionin ajoista. Skyrimin pääasiallinen ongelma onkin pelin varsin puuduttava värimaailma, joka toistaa harmaan sävyjä harmaan sävyjen perään. Tämä onkin saanut minut odottamaan tulevaa Elsweyria huomattavan suurella kiinnostuksella. Elsweyr, tuo Khajitien kotimaa, on lämpimässä osassa Tamrielia, mikä luultavasti lupaa värikkäämpää ympäristöä.

Nyt jatkan rannekanavani parantelua DuckTalesin parissa ja te, arvoisat lukijat, saatte osanne Skyrimin maailmasta musiikkivideon muodossa.