Vain pimeässä näkee tähdet

Tunnustan heti kärkeen, etten erityisemmin pidä joululauluista (varsinkaan liian reippaista ja liian aikaisin), jouluhysteriasta tai kaikesta siitä stressistä, mitä joulu ihmisille nykyään edustaa. Kuitenkin, kun huomasin, että ihana ystäväni Helena Haaparanta oli tulossa esiintymään joulukonserttiin tähän lähimain, oli pakko houkutella parikin kaveria matkaan ja lähteä kuuntelemaan esitystä.

Paikka itsessään ei alkuun herättänyt suuria odotuksia. Lasten kulttuurikeskus PiiPoo ja vielä Kauppakeskus Ideaparkissa. Ajattelin kuitenkin, että tilaisuus nähdä Helena on niin harvinaislaatuinen, etten antanut paikan nimen häiritä menoa. Lopulta osoittautui, että paikalla oli vain yksi pieni ihminen, joka jaksoi olla kovin kauniisti koko esiintymisen.

Paikalla oli Helenan itsensä lisäksi avainviulisti Anni Tolvanen, joka on erityisesti pohjoismaiseen kansanmusiikkiin perehtynyt muusikko. Kansanmusiikki melkein laatuun katsomatta herättää minussa tiettyjä alkukantaisia tunteita, joten luvassa oli melkoisen koskettavaa tunnelmaa.

Keikka alkoi Helenan ihanalla "Talvipäivänseisauksella", jonka olin kuullut jo aikaisemmin hieman riistumpana versiona. Lupasi hyvää, kun keikan ensimmäisen biisin aikana juoksi kylmiä väristyksiä pitkin koko vartaloa. Keikan runko oli rakennettu hyvin hitaiden ja tunnelmallisten joululaulujen ympärille, mikä sopi minulle varsin hyvin, sillä ne ovat mielestäni joululaulujen parasta laatua. Muille olen hieman allerginen.

Anni Tolvanen ja Helena Haaparanta

Jouduin keikan aikana pyyhkimään silmiäni useampaankin otteeseen, joten joudun ehkä pyörtämään lausuntoni siitä, etten pidä joululauluista. Jokajouluinen The Snowman piirretystä tuttu "Walking In The Air" tuntui syvemmällä selkärangassa kuin minään levytettynä versiona. Mutta siinä kohtaa, kun päästiin "Varpunen Jouluaamuna"-kappaleeseen, minun oli aivan turha enää edes esittää etten ollut liikuttunut. Kyyneleet vain karkasivat, kun upeaääninen vokalisti lauloi erästä rakkaimmista joululauluistani.

Walking In The Air

"Heinillä Härkien Kaukalon" oli kokenut hieman kansanmusiikillistamista, mutta potki kuin sata hirveä. Kansanmusiikillisuus tuntui luovan tunnelmaa kautta konsertin, vaikka kaikissa kappaleissa ei ollutkaan läsnä erityisiä kansanmusiikille tyypillisiä soittimia. Helenan valloittava ääni ja akustinen piano vain osuivat huomattavan tehokkaasti musiikkiorgasmihermoon, enkä muista koskaan kokeneeni niitä joulukonserteissa, enkä varsinkaan koko konsertin ajan. Lauluyhtye Rajaton sai keikan aikana moneen otteeseen kiitosta joululevystään ja varsinkin Jussi Chydeniuksen sävellyksistä, mutta omaan korvaani Helenan sovitukset sopivat kuitenkin paremmin, ainakin näin livenä. Myönnän kyllä, etten ole kovin aktiivisesti Rajattoman tuotantoon tutustunut levyillä.

Keikan ainut ei-joululaulu oli Helenan omaa käsialaa. Kappale kertoi hengestä, joka oli elinaikanaan tehnyt liikaa pahaa ja oli jäänyt kahden olemassa olemisen tilan väliseen limboon, ja sen nimi oli "Kuolleen Laulu". Kylmiltä väreiltä en välttynyt tässäkään, ja aloin toivoa ja odottaa Helenalta soololevyä. Valitettavasti keikan jälkeen selvisi, ettei fyysistä levytystä ollutkaan saatavilla, vaikka olin vähän sen suuntaisen käsityksen saanut.

Hieman yllättävien vetojen meriitit täyttivät Modern Talkingin "It's Christmas" ja Elvis Costellon The Chieftainsien kanssa levyttämä "St. Stephen's Day Murders", joista kumpikaan ei ole Suomessa kovin tunnettu, ja jälkimmäinen oli myös kaikkea muuta kuin perinteinen joululaulu, kertoen hieman irlantilaiseen henkeen kärjistäen mitä se on, kun perhe humaltuu joulun aikaan.

Leevi & The Leavingsin levyttämä "Joulutarina" oli hieman erilainen joulusatu, jossa vanha pariskunta saa lapsensa kotiin jouluksi... Lapsenlapsensa kanssa. Aloin jo tässä vaiheessa jälleen etsiä nenäliinaa, mutta seuraava kappale avasi hanat jälleen valloilleen. Helena oli säveltänyt Maaria Leinosen teksteistä löytämänsä kollaasin "Vain Pimeässä Näkyvät Tähdet" ja julkaissut sen saatuaan runoilijan leskeltä luvan. Olin kuullut kappaleen demo-versiona jo aikaisemmin, mutta tunne oli aivan toisesta maailmasta livenä, vaikka demokin tuli kuunneltua useampaan kertaan peräkkäin kyynel silmäkulmassa. Alla biisi videoksi äänitettynä versiona.

Lopussa kevennyksenomaisesti kuultiin vielä Kantelettaresta Elias Lönnrotin tekstiin pohjautuva Helenan sävellys "Kettu Ja Tähti", jossa jälleen oli voimakkaasti läsnä kansanmusiikkia avainviulun, stemmalaulun ja kanteleen voimin. Tunnelma jäi kattoon ja keikan jälkeen toivoo kuulevansa Helenaa useamminkin.