tiistai 5. marraskuuta 2013

The hellish art of buying pants

Eilen tarrasin vihdoin härkää sarvista.

Viime aikoina olen kärsinyt massiivisesta housuongelmasta. Tosin siihen suuntaan, että kaapista löytyy kahdet sopivankokoiset niistä 30 parista, jotka siellä on, loput ovat liian isoja. Ja jotta tilanne olisi täydellinen, nämä kahdet sopivankokoiset ovat molemmat omilla tavoillaan hankalat. Toiset ovat "vääränmuotoiset" ja toisista on vetoketju rikki. Oh joy.

Yritin aikaisemmin ratkaista ongelmaa tilaamalla ehkä maailman hienoimmat housut nettikaupasta. Nettikaupoista tilaamisessa on aina se omansorttisensa "toisaalta", kun et voi tietää mitä saat. Tässä toki kävi niin kuin pelkäsinkin, ne "mittojen mukaan sopivat" housut… olivat sitten täysin väärän muotoiset. Onko tosissaan nykyään niin, että ihmisiltä (tai lähinnä naisilta) puuttuu ruumiistaan sellainen pieni osa kuin lantio? Nimittäin nuo tilatut housut saivat aikaan käsittämättömän kokokriisin, sillä tarkoista mittauksista huolimatta nuo "oikeankokoiset" housut eivät vain suostuneet sopimaan päälleni. Nyt nuo housut odottavat tuossa vieressä, että kannan ne asiakaspalautuksena postiin. Koska kyse on MaailmanHienoimmistaHousuista ™en millään malttaisi luopua niistä. Tosiasia tosin on etten tule koskaan mahtumaan niihin, joten ehkä ne on syytä kantaa pois.

Tuskailin muutaman päivän tämän asian kanssa, kunnes suunnattiin kavereitten kanssa Idioottiparkiin ostoksille. Minä sitten vihaan housujen ostamista. Itseasiassa ylipäätään vaateostoksilla käyminen on hieman ankeaa. (This was an understatement.) Mielessä kävi jo useampaan otteeseen, että alan pukeutua vain hameisiin, sillä vaatevuorien kantaminen sovituskoppiin vain toimittaakseen ne takaisin hyllyille on todella turhauttavaa. Testasin päälleni tunnin aikana noin 20-25 paria farkkuja (jotka luonnollisesti ovat 1) maailman kätevin vaate, kun ovat sopivat ja 2) maailman vaikeimmin sopiva vaate. Convenient, ain't it?). Tuota suorittaessa aloin olla myös varma, että minusta jää jälkeen vain sulanut lätäkkö. Nimittäin niissä pienissä karsinoissa, joita kutsutaan sovituskopeiksi, on aivan hävyttömän kuuma.

Tuon kaiken tuskan lopputulos oli kuitenkin huomattavan palkitseva. Minulla on nyt neljät uudet housut, halvemmalla kuin useimmat ihmiset ostavat yhdet farkut. Not bad. Lisäksi kokokriisini suli siinä vaiheessa, kun onnistuin ostamaan normaaliin verraten kokoa pienemmät housut, jotka olivat täydelliset. Nyt pitää enää totutella siihen, että noista housuista kahdet olivat väärän väriset, mutta tuntuivat niin hyvältä, että oli aivan pakko ostaa. Ei sopivien farkkujen löytäminen ole niin jokapäiväistä, että voisi jättää väliin.

Tuo eilinen onnistuminen tuli kyllä huomattavan hyvään vaiheeseen, koska huomenna on luvassa hermostuneisuutta melkein jaettavaksi asti. Onneksi myös loppuviikolla on luvassa mukavuuksia, niin saa tavallaan palkitsemisen kaiken hermoilun jälkeen. Loppuun vähän aggressiivista musiikkia, joka kuvastaa tuntemuksia, joita housujen ostaminen ihmisessä herättää. We all deserve a life in Hell.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti