Nipotusbyrokratia ja holhousyhteiskunta

Tällä viikolla olen törmännyt varsin erilaisiin näkökulmiin suomalaisesta yhteiskunnasta ja siitä miten virkamiehet holhoavat (tai eriävän näkemyksen mukaan eivät holhoa) kansalaisia. Tämä keskustelu lienee ollut käynnissä koko sen ajan, kun rajoituksia ja säännöksiä kiristetään. Erityisen kovaa tämä tuntuu purevan alkoholipolitiikassa, mutta kyllä osansa saavat monet muutkin pienyrittäjät, jotka haluaisivat tarjota asiakkailleen parasta. Palaan näihin vielä myöhemmin.

Tänään nimittäin tuli facebookissa vastaan helsinkiläisen Ravintola Apéron jakama kuva, jossa otettiin kantaa alkoholin mainonnan rajoittamiseen entisestään. Harvoin on edes tässä maassa pyritty rajoittamaan kokonaisen toimialan mahdollisuuksia markkinoilla aivan tässä mittakaavassa. Kuva on alla.

"Nipotusbyrokratia" ja "Holhousyhteiskunta" kaksi sanaa, jotka saivat minut jakamaan tämän kuvan kavereilleni Facebookissa. En silti ole ollenkaan vakuuttunut, että koskaan käyn nauttimassa tuota luvattua viinilasillista.

Vasta muutama kuukausi sitten Pyynikin Käsityöläispanimon Vahvaportteri valittiin maailman parhaaksi Berliinissä. Tämä olut on niin kutsuttu vahva olut, mikä tarkoittaa, ettei sitä saa kuin ravintoloista, Virosta ja muutamasta valikoidusta Alkosta, joihin se on otettu tilausvalikoimaan. Kyseistä olutta ei siis saa käydä ostamassa kotiinsa edes suoraan panimosta paikanpäältä. Nyt, kun myös alkoholin mainostamista kiristetään, ei kuluttajille asti päädy tieto siitä, missä tämä on tarjolla. Melko surullinen kohtalo maailman parhaalle oluelle. 

Muualla Euroopassa samankaltaisia rajoitteita ei ole, ja kun otetaan huomioon Suomessa näkyvien ulkomaalaisten kanavien määrä ja siellä esiintyvien alkoholimainosten määrä, voidaan kysyä ihan perustellusti, miten tätä ulkomaisten oluiden mainostusta aiotaan rajoittaa? Vai onko sittenkin tarkoitus hävittää pienpanimot Suomesta kokonaan? Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka leikitteli viime viikolla ajatuksella, että tehtaan vesivarastona toimivan suuren Kukko-tölkin logon tilalle tyyliteltäisiin sana "Sensuuri". Nostan herralle hattua, jos tämän toteuttaa.

Yhtä hyvin voidaan kysyä, miten aiotaan saada aikaan facebookiin kielto, joka estää Suomen kansalaisilta alkoholituotteiden päivitysten jakamisen. En usko, että facebook suostuu moiseen, sillä asioiden jakaminen lienee sosiaalisen median pääasiallinen tarkoitus. 

Itse olen ihmetellyt sitä, miten hankalaksi mikään pientuotanto on tehty tässä maassa. Ellet sitten tee vain kotioloissa, itsellesi. Erinomainen esimerkki tästä on muuan kuopiolaisnaisen yritys saada valikoimiinsa hyviä gluteenittomia tuotteita. Tämä torpedoitiin siihen, että yrittäjän ystävätär olisi leiponut tuotteet kotonaan ja nämä kotona leivotut tuotteet olisivat vaatineet laboratoriotarkastuksen gluteenipitoisuuden toteamiseksi. Pienellä yrittäjällä ei ollut varaa kalliisiin testeihin. Hyvä idea jäi näin ollen hyväksi ideaksi. 

Vastaavaa on sattunut muidenkin elintarvikkeiden kohdalla. Suoraan tilalta ei esimerkiksi saa myydä kananmunia ravintoloitsijalle, sillä suurtalouskeittiöille ei saa myydä painoluokittelemattomia munia. Raakamaitoa myyvä tilapuoti ei saa myydä samaan maitoon leivottuja pullia. 

Muita järjettömyyksiä ovat olleet esimerkiksi:

Kalliossa ilmennyt taistelu Döner Harjun terassista. Kyseisessä ravintolassa aterioineena voin sanoa, että hienovaraisempaa terassia en ole kuunaan nähnyt. Meteliä siellä ei kukaan pidä, ihmiset ovat syömässä. Terasseista on taisteltu myös Tampereella jo useamman vuotta. Katsotaan mihin ensi vuonna päädytään.

Kielto myydä pesutuotteita asiakkaan omaan pulloon. Missään muussa EU-maassa tätä direktiiviä ei ole tulkittu näin tiukkapipoisesti. Asiakkaalle vain annetaan mukaan lappu, jossa on ostetun tuotteen tuoteseloste. Pakko on ihmetellä, että miten tämä oikeastaan poikkeaa siitä, että useissa pesuainepulloissa on suomalaiset käyttöohjeet ja sisällysluettelot nyt jo tarroina? (Nämä tarrathan siis kastuessaan tahmaantuvat ja muuttuvat lukemiskelvottomiksi, että se siitäkin sitten…)

Helsingin kauppahallien yhteydessä on puhuttu useampaankin otteeseen. Tänä kesänä kärsittiin huippuhelteistä, mikä tarkoitti sitä, että vanhat rakennukset kuumuivat lähes sietämättömiksi. Tilannetta yritettiin helpottaa pitämällä ovia auki, mikä tietenkin oli VÄÄRIN. Elintarvikehygienia kun saattaisi päästä kärsimään. Sillä ei suinkaan ole merkitystä, että ihmiset kärsivät mahtavaa nestehukkaa työpäiviensä aikana. Herää myös kysymys miten mikään pystygrilli voi pysyä toiminnassa. Pörräähän niidenkin ympäreillä puluja ja lokkeja. Aikaisempia ongelmia ovat olleet vierekkäisten ravintoloiden pöydissä ruokailevat ja juomailevat kaverit, joita ravintolat eivät voi valvoa, jos ruoka (tai juoma) viedään viereiseen pöytään.

Sitten oli se eriävä mielipide. Helsingin sanomien NYT-liite haastatteli kolmea virkamiestä heidän valvomistaan asioista; alkoholista, uhkapeleistä ja rakennusasioista. Miehet tuntuivat tosissaan uskovan, että rajoittaminen on ratkaisu kaikkeen ja kokivat roolinsa jotenkin joko sääntöjen laatijoina tai valvojina. Jopa erotuomareina. Sekä mainonnan että rahapelien mainonnan rajoitusta pidetään hyvänä asiana, mutta kumpikaan virkamiehistä ei tunnusta ulkomaisten toimijoiden vaikutuksia Suomessa. Sosiaalisen median kansainvälisyys on kaikissa kolmessa tapauksessa jätetty tyystin huomiotta. Lisäksi osa sääntöjä koskee vain kunnan omia työntekijöitä, kuten esimerkiksi tietöiden tekoaika aamuisin, joka on monien mielestä liian aikainen. Tätä perustellaan sillä, että työntekijät eivät olisi muiden toimijoiden tiellä. Yksityisten yrittäjien toimijat kuitenkin työskentelevät aivan normaalisti päiväsaikaan. Logic? I fail to see any. 

Mitäpä, jos annettaisiin ihmisille mahdollisuus itsenäiseen ajatteluun, ennen kuin aletaan keksiä rajoituksia? Vai oliko tämä nyt liian anarkistinen ajatus?

Tunnelmaan sopivaksi biisiksi valitsin tällä kertaa Green Dayn "Minorityn". Hyvää yötä ystävät.