Tanssia tähtien alla

Harrastukset pitävät mielen virkeänä, sanotaan. Itse olen huomannut tarvitsevani harrastuksia useammalta osa-alueelta, jotta mieli ja keho pysyvät toistensa mukana. Ja mikä jännittävintä, tuntuu siltä, että ensin täytyy vain pakottaa itsensä tekemään asioita, jotta saa päänsisäisen toimintansa taas aktiivisemmaksi.

Väkisin ei tosin voi tehdä ihan mitä tahansa. Esimerkiksi kaikki taiteelliset aktiviteetit vaativat inspiraation. Olenkin sitten aloittanut fyysisten aktiviteettien kanssa ja tulokset alkavat jo näkyä. Ei niinkään vielä fyysisenä kehittymisenä, vaan pikemminkin henkisten voimavarojen lisääntymisenä. Tämän seurauksena olen saanut inspiraatioita kirjoittamisen ja kuvataiteiden puolella.

Vapaaehtoinen kirjoittaminen vaatii aina tietyn flow'n. Siitä johtuvat nämä varsin taajaan toistuneet tauot blogin sisällössä. Omien projektien kirjoittaminen vaatii myös aikaa ja ajatustöitä, joten kirjoitustöissä oleminen vähän haittaa sekin tätä harrastusta. Luovuus kun ei kasva puussa. Ainakaan yhden laatuinen sellainen.

Tämän vuoksi olenkin kehittänyt toisen tavan kanavoida luovuuttani. Vaikka lahjakkuuteni ei ehkä päätä huimaakaan, teen kuvataidetta. Aivan omalla tavallani. Osa on aivan tavallista maalaustaidetta ja osa on lähempänä askartelua, sillä rakennan tauluja hyvinkin sekalaisilla tekniikoilla. Olen ihastunut noihin sekatekniikoihin erityisesti viimeaikoina. Ideoita syntyy helpommin ja ne ovat toteutettavissa yleensä melko helposti. Olkoonkin, että sekatekniikkataulun tekemiseen menee yleensä kaikkien välivaiheiden kera pidempi aika kuin perinteiseen akryylimaalaukseen, joita myös olen tehnyt varsin paljon. Useimmat tauluistani ovat menneet suoraan jollekin kaverille, joko lahjana tai pyynnöstä.

Inspiraatiota teksteihin ja tauluihin löytyy ympäröivistä asioista. Luonnosta, kirjoista, peleistä, televisiosta ja toisinaan ne ruokkivat jopa toisiaan. Olen nimittäin kehittänyt oikeastaan oman taiteenalansa siitä, että teen tauluja omista runoistani. Näitä on nyt kertynyt jo muutama. Mutta tässä malliesimerkkinä muuan yhdistelmä, joka on minulle henkilökohtaisesti varsin tärkeä. Tekstin luinkin itseasiassa tuossa kuun vaihteessa vapaalla lavalla aivan elävän yleisön edessä.

Siihen syvään turvalliseen pimeyteen

Sinä tulit sytyttämään valoja

Arka yöeläjä häikäistyi

Hämmennykseltään ei osannut edes etsiä varjoja

Valoissa leikkivistä väreistä niin viehättyi

Näki aivan uusia elämän sävyjä

Tahtoi kokea noita eri värisiä asioita

Tuoksuja, tunteita, ääniä

Kaikki oli niin kirkasta

Niin kaunista

Uudessa valossa näki niin paljon paremmin

Odottamattomia kokemuksia

Aivan lähellä

Ja sinä kuuntelit hiljaa 

Kun tuo outo olento kertoi tarinoitaan

Pimeään kiedotusta melankoliasta

Halustaan tanssia tähtien alla

Ja sinä ymmärsit

Vaikka lauseet eivät muodostuneet edes loppuun asti

Lukeminen on huomattavan usein katalysaattori omille teksteilleni. Erinomaisia ajatusten tuottajia ovat erityisesti Terry Pratchett ja Neil Gaiman. Fantasia toimii todellisuuspakona ja inspiraationa. Varsinkin, jos puhutaan runoudesta. Runouden luomiseen monestikaan ei tarvita kuin jokin huomattavan kaunis ajatus tai rivi, josta oma luomus saa alkunsa. Joskus riittää myös kaunis biisi. Sen kunniaksi tähän loppuun kaunista musiikkia Message To Bearsin muodossa. Muista harrastuksista jatkan myöhemmin, jottei tämä kirjoitus veny liian pitkäksi.