No Holier Temple

Kun on kotoisin keskeltä metsää, sinne huomaa kaipaavansa erityisen voimakkaasti niinä hetkinä, kaupungin valot himmentävät tähdet lähes näkymättömiin. Tähtien valossa on jotain rauhoittavaa, samoin kuin metsän tuoksussa ja siinä, että ympäröivät äänet eivät häiritse. Kerrostaloasuminen ei ole häiriöaltista ihmistä varten. Tarvitsen täällä kaupungissa ollessani hyvin usein ympärilleni ääniä, joilla peitän ulkoa tai naapureista kuuluvaa hälyä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kotona ollessani kuuntelen lähes tauotta musiikkia tai pidän televisiota päällä taustahälynä.

Kävin taas viime viikolla vanhempieni luona maalla ja huomasin, ettei jatkuvalle taustahälylle ole siellä tarvetta. Tuuli puhaltelee puissa, linnut laulelevat pihalla ja liikennettä ei juurikaan ole. Saati sitten seinänaapureita. Hiljaisuus on täynnä ääniä, mutta mikään ei häiritse.

Puusauna on taas aivan oma lukunsa. Vaikka mikä tahansa sauna rentouttaa ja tuntuu hyvältä, vain oikea puusauna tuntuu ja tuoksuu aidolta saunalta. Onneksi maalla pääsee aina pienen vihjeen jälkeen oikeaan saunaan. Vihjeeksi riittää yleensä huomautus metsään menosta ja kylmästä. Tai ylipäätään vihje oikeasta saunasta, jollaiseen kaupungissa ei pääse.

Metsäänhän mennään uhmaamaan hirvikärpäsiä ja märkyyttä, jotta voi löytää luonnon tarjoamia antimia. Keväällä ja alkukesällä metsä tarjoaa luontoyrttejä, joita tänä vuonna ehdin kerätä valitettavan vähän. Ensi vuonna pitänee ottaa tähän enemmän aikaa, erityisesti nokkonen ja vuohenputki ovat erinomaisia myös kuivattuina. Myöhäisemmän kesän antimia ovat sitten marjat, joita on pakastin edelleen puolillaan, joten en niitä lähtenyt edes etsimään. Se, mitä itse olen eniten aina vailla, ovat sienet. Tänä vuonna ostin jopa pari uutta sienikirjaa, jotta oppisin tunnistamaan ja käyttämään uusia sieniä. Tuloksena on ollut pakasteena runsas määrä tatteja, lampaankääpää ja vähän orakkaita, perinteisten suppilovahveron ja kantarellin kavereina. Lisäksi valmistin ensimmäistä kertaa eläissäni sienipikkelsiä, omat purkkinsa sain aikaan karvarouskuista, lampaankäävästä ja suppilovahveroista. Piirakkaa ja keittoja on kokeiltu jo lampaankäävästä ja suppilovahveroista. Tuoreeltaan kokeiltiin keitossa myös piispanhiippaa, joka ainakin Avecin mielestä oli herkullista. Keväällä voisi koittaa, jos muuan hakkuualue tarjoaa korvasientä tai huhtasientä…

Maalla näkee luontoa muutenkin lähempänä. Kerrostaloissa kun ei hyväksytä esimerkiksi lintujen (talvi)ruokintaa, niin ei kohtaa edes myöhäismuuttajia. Maalla vieraillessani näin järripeippoja, joita en ole kaupungissa kohdannut koskaan. Puuhiip.. *ahem* puukiipijäkin esittäytyi useampaan otteeseen. Sellaisen tosin kohtasin Suolijärvellä lenkkeillessäni ihan vasta tällä viikolla. Samaisella lenkillä havaitsin myös pyyn, jostain kumman syystä mukana ollut koira ei sitä huomannut, vaikka pulujen, varisten ja sorsien perään olisikin menossa. Ainut "erikoisuus", joka täällä on tullut vastaan, jota en ole tuolla maalla koskaan kohdannut on taviokuurna. Tänä vuonna on taas niin massiiviset määrät pihlajanmarjaa, että niitä voinee odotella näkyville, mikäli tulee tarpeeksi kylmä. Keväällä suunnittelin ottavani säännöllisemmin välein suuntaa ainakin Iidesjärven lintutornille, jotta saan lintuhavaintovihkoni hyvään alkuun. Pitänee myös vierailla tässä lähimaastoissa luontopoluilla, jos vaikka..

Metsästä on tehty paljon myös psykologisia tutkimuksia. Ihmiset, jotka asuvat lähempänä metsää, tuntuvat voivan paremmin kuin kaupunkilaiset. Tätä on tutkittu sekä maalta kaupunkiin, että kaupungista maalle muuttavien suuntaan. Kaiken kaikkiaan ihmiset, jotka asuvat lähempänä metsää kuuluvat voivan paremmin. Tämä selittänee senkin, miksi itse viihdyn näin kaupunkiasujana huomattavan hyvin Hervannassa. Tässähän on metsä aivan kivenheiton päässä kotoa. Ja järviäkin riittää aivan jaettavaksi asti.

Kaikkein tärkeinhän metsä on ihmisille, joille luonto on osa uskontoa. Perinteinen suomalainen usko on elänyt huomattavassa määrin karhun vuoden kierron mukaan. Tämä kävi huomattavan selväksi jokunen vuosi sitten, kun vierailin Vapriikin karhunäyttelyssä. Luontoa kunnioittavia uskonsuuntia on edelleenkin melkoisesti… suomalaisilla on omansa, aasa-uskoisilla omansa, kelteillä edelleen omansa.. Kelttien Samhain on alkutekijä nykyjään vallitsevalle Halloween-ilmiölle. Sillä on tosin aika vähän nykyään enää tekoa alkuperäisen Samhainin kanssa.

Otsikkoa kunnioittaen on kuitenkin jaettava merkinnän loppukaneetiksi Hexvesselin musiikkia, levyltä "No Holier Temple". "Woods To Conjure", olkaa hyvät!