Afterlife

Tänään oli päivä, jota olen odottanut jo hyvän tovin. Kotimainen konemusiikkiduo Sin Cos Tan julkaisi uuden levynsä "Afterlife". Tutustuin bändiin viime vuoden kesänä, Flow-festivaaleilla. Siitä alkoi välitön rakkaustarina, vaikka osapuolet olivat konemusiikki ja minä. Myönnettäköön, että luisumiseni konemusiikkiin alkoi jo vuoden 2011 Provinssirockissa, missä kävin todistamassa itsestäänselvän Pendulumin lisäksi Qemists-nimistä ryhmittymää ja DJ Shadow'ta. Näistä erityisesti DJ Shadow teki melko lähtemättömän vaikutuksen, leijailevan tunnelmansa vuoksi. Pendulum ja Qemists puolestaan tarjosivat melko euforisen tanssiympäristön. Tästä tunnelmasta luonnollinen siirtymä oikeastaan olikin melko suoraan siihen, että aloin kiinnittää huomioni tarkemmin konemusiikin tarjoamiin sävyihin. Ja tästä edelleen luonnollisena jatkumona hankin itseni 2012 Flow-festivaalille raportoijan ominaisuudessa. Jännittävästi olin hyvin kotonani sen festivaalin indie- ja konepainotteisen musiikin parissa.

Tämä on tietenkin se vaihe, jossa kaikki tuntemani metallipuristit ovat valmiit lynkkaamaan minut munasarjoistani kattokruunuun. Frankly, my darlings, I don't give a damn. Not anymore. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikilla on ihan täysi oikeus pitää siitä mistä haluavat. Minulla ei tokikaan ole velvollisuutta pitää siitä mistä muut pitävät. Mutta tajuan myös asian sen aspektin, että muillakaan ei ole minun makuni suhteen samaa velvollisuutta. Vaikka tietenkin omasta mielestäni minulla luonnollisesti on vain hyvä maku.

No. Takaisin aiheeseen. Sin Cos Tan on Jori Hulkkosen tuorein suuruuteen asti päätynyt projekti. Tällä kokemuksella, minkä tähän mennessä olen herran tuotoksista hankkinut, voin oikeastaan sanoa, että kaikki mihin Jori Hulkkonen koskee on kultaa. Sama näyttää pätevän parin kuuntelun jälkeen myös "Afterlifeen". Mieli ja sielu lepää pumpulinpehmeässä pilvessä, jonka tämän levyn musiikki luo ympärille.

Levyn avaa ensimmäisenä julkaistu sinkkulohkaisu "Limbo". Itsehän olin oikeastaan sitä mieltä, että kyseisen sinkun b-puoli "Love In The 21st Century" oli tuossa vaiheessa julkaistuista biiseistä se parempi. Se tavallaan tutumpi ja turvallisempi vaihtoehto, koska se meni enemmän yksiin tuon edellisen levyn kanssa. Kuitenkin kuunneltuani muutaman kerran koko "Afterlifen" läpi alkaa tulla selväksi se syy, miksi "Limbo" on levyllä ja sinkun b-puoli ei. Levy on kokonaisuudessaan tunnelmaltaan kepeämpi ja positiivisempi kuin edeltäjänsä.

Aivan helposti kuuntelijaa ei vieläkään päästetä, sillä vivahteita riittää edelleen melankolian kaikissa sävyissä, vaikka positiivisen kanssa hyvin paljon leikitellänkin. Biiseistä erityisesti "Avant Garde" erottuu, siinä esiintyvän vierailijan Casey Spoonerin vuoksi. Levy on kokonaisuutena kuitenkin poikkeuksellisen eheä ja äärettömän seesteisen kaunis kokonaisuus. Omaan korvaan miellyttäviltä kuulostavat eritoten levyn puolivälistä löytyvä "Heart On A Plate" ja levyn päättävä "Burning Man". Seuraavassa teille tarjolle tuo jo aikaisemmin mainittu "Limbo".

Olen kuunnellut levyä pääasiassa nauttiessani savulohisalaattia ja valkoviiniä. Pelkästään erinomainen yhdistelmä. Savulohen haalin omistukseeni näin eteläisessä suunnassa suhteellisen edulliseen kahdeksan euron kilohintaan. Viini sitä vastoin maksoi 12 euroa, joten se oli omaan kipurajaan nähden jopa aavistuksen kallis. Mutta You, Me & The Gatepost on tuohon ruokaan vain täydellinen seuralainen. Yleensähän en suuremmin nauti chardonnay-rypäleisistä viineistä, mutta tuossa on jotain aivan omanlaistaan taikaa. Se ei tokikaan ole VAIN chardonnay'ta… lisäksi sillä on kovin soma etiketti, ja nimi. Olen itseasiassa tuon etiketin pohjalta kirjoittanut joskus runontekeleenkin.

You, Me & The Gatepost

Silloin me katsoimme kaukaisuuteen Kalpeiden katuvalojen alla Syysyön hiljaisuudessa Ja sinun hengityksesi huurusi kylmenevässä ilmassa Minä huokasin salaa Katsellessani huoletonta leikkiäsi tuulessa leijailevien lehtien kanssa Hiljaisuus laskeutui tähtien syttyessä Lopulta olimme siinä Vain me kolme Minä, sinä ja tuo vaitonainen seuralainen Mies, koira ja portinpylväs