Full Moon Madness

Tänään on täysikuu. Ja kuin taikaiskusta, koko päivän taivaalla roikkunut paksu harmaa pilvimassa on kaikonnut ja saan ihastella tuota luonnon hellempää valoilmiötä ihan täysin siemauksin. Täydenkuun aikaan monet ihmiset valittavat nukkuvansa huonosti, minulla asia on useimmiten ollut päinvastoin, nukun yleensä keskimääräistä paremmin. Se ei tokikaan vaadi kovin paljon, koska noin normaalitilassa nukun huomattavan huonosti. Sellainenkin kuuluu olevan kuin kuuhulluus, en sitten tiedä onko tällä todellisuuspohjaa, mutta joissain uskomuksissa täydelläkuulla ihmiset muuttuvat jollain tapaa mielenhäiriöisiksi.

                                          Kuva: National Geographic

Täysikuu on mystiikan ja taikuuden aikaa, mikäli vanhakantaisiin uskontoihin on uskominen. Monien taikojen tehon uskottiin olevan suurempi, kun ne tehtiin täydenkuun aikaan. Pahojen loitsujen teho puolestaan kuuluu olleen voimakkaampi uuden kuun aikaan. Mytologioissa ja taruissa monien olentojen liikuskelu tunnutaan liittävän nimenomaan täydenkuun aikoihin. Toki kaikille tulee ensimmäisenä mieleen ihmissudet, mutta kansantarustoista löytyy monen moisia muitakin mörköjä täydelle kuulle tarjottavaksi. Äkkiseltään voitaneen mainita ainakin täydenkuun aikaan munitusta kukon munasta syntyvä basiliski ja täydellä kuulla haudastaan nouseva muumio.

Henkilökohtaisesti olen erityisen viehättynyt kelttiläisestä mytologiasta. Syytä tähän viehtymykseen en tiedä. Olen jo jokusen vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti etsinyt tietoa ja taruja kelteistä. Viime keväänä YLE Teema esitti valtaisaksi riemukseni sarjan Celtic Monsters, jossa kerrottiin taruja Irlannin, Skotlannin, Walesin ja Bretagnen kansanperinteestä. Sen lisäksi, että siinä esitetyt tarinat olivat erinomaisen kiehtovia, pidin aivan valtavasti siitäkin, että osa tarinoista kerrottiin sikäläisillä kielillä. Enhän minä niistä mitään ymmärrä, mutta ne kuulostavat kovin viehättäviltä ja saivat tarutkin tuntumaan jotenkin autenttisemmilta. Hetken yritin itsekin opetella iirin kieltä, itsekseni. Totesin kuitenkin, että se saattaisi olla melkoisesti helpompaa jonkun kanssa tai avustuksella. Enkä nyt aivan äkkiseltään keksi ketään, joka haluaisi opetella iiriä, ihan vain huvikseen.

Kelttien mytologian hienoin piirre on minusta itseasiassa se, että halutessaan noihin tarustoihin voi uskoa tänäkin päivänä. Lisäksi niissä on se melko erinomainen piirre, että likimainkaan kaikissa tapauksissa ei ole itsestään selvää onko se myyttinen olio hyvä vai paha vai onko kumpaakaan. Harmaan sävyt ovat aina kiehtovia. Jotta voisin ottaa asiasta lisää selvää, minulla tälläkin hetkellä notkuu tuossa sohvan käsinojalla tiiliskiven kokoinen kirja nimikkeellä "The Mammoth Book Of Celtic Myths And Legends".

Jos olisin elänyt siihen maailmanaikaan, kun keltit olivat Euroopan valtakulttuurina, olisin päätynyt bardin ammattiin. Bardihan oli siihen aikaan kiertävä tarinankertoja. Bardit olivat kirjaviisaita persoonia, jotka kulkivat kaupungista toiseen vieden mukanaan uutisia, mutta lisäksi tarinoita, lauluja ja runoja. Uskoisin, että minulla on suurin osa niistä ominaisuuksista kuin kyseisen ammatin harjoittajalta edellytetään. Kevyehkö sarkasmi mukaan lukien.

Nyt aion käyttää ainoan iirin kielestä mieleen jääneen lauseen ja toivottaa mahdollisille lukijoilleni hyvää yötä tämän otsikon mukaisen kappaleen myötä.

Oíche mhaith!