Ekskursio lounaaseen

Viime viikonloppuna vein Avecin kotiseudulleni Varsinais-Suomeen. En ole aivan varma kumpi meistä jännitti enemmän, minä vai Avec. Olihan tuo jo tavannut siskoni ja vanhempani, mutta tässä oli nyt kyseessä oikein sukujuhla.

Kummityttöni näet pääsi ripille. Itsehän en ole useampaan vuoteen enää kuulunut kirkkoon, mutta nähtävästi kummius on asia, josta ei silti pääse eroon.  Kai minä sitten olen jonkinlainen haltiakummi. Tässä ominaisuudessa yritän osallistua myös erään toisen pienihmisen elämään. Kummiutta väitetään kovasti koko elämän mittaiseksi sitoumukseksi. Tätä taustaa vasten on huomattavan kummallista, että tätä nykyä kummit lakkaavat pitämästä yhteyttä kummilapsiinsa milloin mistäkin syystä. Omatkaan kummini eivät ole pitkään aikaan pitäneet yhteyttä, syy on vähän tuntematon, teorioita on. Useissa tapauksissa taitaa olla kyse jostain erimielisyydestä vanhempien ja kummien välillä. Ei kyllä kuvittelisi, että moinen vaikuttaisi näin aikuisiällä enää mihinkään. Ilmeisesti olen väärässä.

My little unicorn - heppatytön unelma

Taiteilin tytölle kortin omin käsin, ja ilmeisen onnistuneesti, sillä varsin kirkastunut ilme valtasi tytön kasvot. Vähän piti toki varmistella ja kysellä siskolta valmistusvaiheissa palautetta. Lopputulos oli tosin se, että olisi ilmeisesti pitänyt tehdä siskolle oma kortti. Sen verran kieli pitkänä se oli katsomassa vieressä, kun kummityttö avasi kuorta.

Avecille taisi olla melkoinen kulttuurishokki tuo reissu. Ei sillä, että mentiin maaseudulle, vaan lähinnä matkakohteen vuoksi. On se kai aika iso asia mennä ensimmäistä kertaa toisen vanhempien luo käymään. Perillä ensimmäinen asia oli ruoka. Äiti oli laittanut lähes kaiken jääkaappiin valmiiksi, joten suurta vaivaa ei tarvinnut nähdä. Syödessä sain sitten kuulla, että ei tarvitse turhaan ihmetellä mistä olen oppini saanut. No hei, eihän äiti tee kuin hyvää ruokaa! Taitaa suurin osa ihmisistä olla omasta äidistään tuota mieltä.

Kun äiti sitten pääsi kotiin, piti korkata pullo kuohuvaa. Äiti oli sitä mieltä, että meidät piti toivottaa tervetulleeksi vähän juhlavammin. Kuplajuoman ohella äiti ja Avec sitten jutustelivat vähän. Enemmän se taisi kyllä mennä niin, että äiti jutusteli ja Avec kuunteli. Tuntuivat kuitenkin tulevan hyvin juttuun.

Seuraavana päivänä lähdettiin ostoksille. Avecilla ja minulla oli kevyt kenkäkriisi. Paikallinen kenkäkauppa mainostaa vaatimattomasti näin: "Kenkäsi ovat meillä". Tämä on osoittautunut todeksi jo kolme kertaa peräkkäin, nimittäin taas tuo pieni putiikki ratkaisi kengäongelmat. Minulla on nyt oikein somat juhlapopot ja Avec löysi uudet moneen menoon sopivat kengät.

Seuraava etappi oli pieni mysteerinen vaatekauppa. Nimenomaan naistenvaatekauppa. Avec osoitti hermorakenteensa lujuuden pärjäämällä siellä jonkun kolmisen varttia romahtamatta. Tässä ajassa minä ehdin löytää itselleni paidan ja kaulakorun. Matka jatkui pienelle kiertoajelulle Uuteenkaupunkiin, missä muutaman nähtävyyden ja ostoksen ohella havaittiin merentuoksuinen tuuli.

Kotona oli sitten taas pakko saada ruokaa. Äiti ystävällisesti delegoi tämän suorituksen minun ja Avecin vastuulle. No, ei tuo uunilohen valmistelu onneksi niin suunnattomasti vaadi ponnisteluja. Lohi maustettiin suolalla, tillillä, sitruunalla ja rosépippurilla sekä kuorrutettiin tuorejuustolla. Sen jälkeen tuo valmistuikin uunissa oikeastaan itsestään. Herkku sai kaverikseen valikoiman juustoja, salaattia ja rakuunaporkkanaa. Ei liene ihme, että tämän seurauksena oli täysmahaväsy.

Tunnin uinahduksen jälkeen tuntui hyvältä idealta mennä lenkille. Metsässä käveleminen tuntuu aivan erilaiselta, kun ylimääräisiä ääniä ei kuulu mistään. Lintujen laulelua siellä hetkittäin kuului ja kiikariin osuikin pari tapausta, jotka eivät ole näyttäytyneet vanhempieni lintulaudalla vielä tänä vuonna, viher- ja punavarpunen. Myös pari hanhiparvea jatkoi matkaansa kohti pohjoista aivan siitä vierestä. Kohta taivas alkoi hiljalleen värjäytyä punertavaksi auringon laskiessa, joten suunta oli parempi ottaa takaisin sisätiloihin.

Ajoitus oli melko täydellinen sillä perille päästyä meitä odotti lämmin sauna. Puusauna vieläpä. Puusauna tuoksuu vähän savulle ja pihkalle ja tuntuu pehmeän lämpöiseltä. Kaikki jännitykset tuntuivat sulavan pois viimeistään tässä vaiheessa. Ja kun saunan päälle vielä joi pari siideriä (Avecilla tosin oluita) ja paisteli takkamakkaraa, niin oltiin hyvin lähellä täydellistä. Kun oli jo kunnolla pimeää, piti käydä tunnelmoimassa vähän tähtitaivasta. Kuu loisti hyvin kirkkaasti ja ilma oli kirpakka. Löytyi sieltä muutama tuttu kuvio kuun kirkkaudesta huolimatta, Otava, Pieni Karhu, Kassiopeia ja Orion. Orion on jostain tuntemattomasta syystä kiehtonut minua vuosikaudet, joten kevennykseksi kaiken tämän tekstin keskelle saatte kuvan siitä.

The stars of Orion. Lähde: http://ephemeris.sjaa.net/

Jos aivan tarkkoja ollaan, niin Orionilla on vielä kilpi ja nuija tai miekka, jotka myös löytyvät tähtikuviosta. Kysehän siis on muinaisen Kreikan tarustojen metsästäjähahmosta.

Lähde: http://orioncommunities.org/

Seuraava päivä menikin sitten pääasiassa siellä rippijuhlissa ja Avec sai esittäytyä lopuillekin perheenjäsenille. Tämä käytännössä tarkoittaa pikkuveljeäni ja hänen kauniimpaa puoliskoaan. Juhlissa oli aivan miellyttävä ilmapiiri, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mutakakku ansaitsee erityismaininnan. Sieltä sitten vanhempani heittivät meidät Turkuun linja-autoasemalle. Avec hämmentyi, kun sai läksiäiseksi halauksen äidiltäni.

Koska aikaa oli, niin ennen kotimatkaa vahingossa shopattiin vielä Turun kiertokävelyn ohella Carlingsissa. Siinä on kyllä kauppa, jossa ei voi käydä ilman rahan menoa. Kiertelyn pit stopit suoritettiin Koulussa ja Rennossa. Koulun mustaherukkasiideri oli sanalla sanoen erinomainen. En voi kuin suositella.

Avec on reissun jälkeen ollut sitä mieltä, että oli mukavaa ja mennään maalle uudestaankin. Ehkä tämä sitten on astetta vakavampaa.

Lopuksi aivan asiaankuulumaton biisi, koska video on juuri julkaistu. Sin Cos Tan - Destroyer, olkaa hyvät.