Open Your Eyes!

Olen itse sanonut hyvin usein, että teen pieniä ongelmia silloin, kun minulla on niitä isoja. Silloin ei tarvitse muistaa niitä isompia, kun keskittyy pienempiin. Tämä on vielä aivan hyväksyttävä toimintamalli yhdelle ihmiselle, mutta kun samanlainen ilmenee valtakunnan päättävien elinten käyttöön, alkaa pientä ihmistä huolestuttaa.

Viimeisten viikkojen aikana on pidetty melkoista meteliä Suomen alkoholilainsäädännöstä. Myönnettäköön, ettei niissä esityksissä ole paljonkaan järkeä. Tällä viikolla puolestaan on noussut tapetille apulaisoikeuskanslerin ongelma koulujen kevätjuhlissa laulettavan Suvivirren suhteen, se kun kuulemma loukkaa ihmisoikeuksia olemalla tunnustuksellista uskonharjoittamista.

Oikeasti. Nämä ovat mitättömän pieniä asioita, mutta ilmeisesti huomattavan tunteita herättäviä. Samaan aikaan toisaalla valmistellaan verojen kiristyksiä ja sosiaalitukien leikkauksia valtion budjetin kehysriihessä. Joka toki julkaistaan keskellä kohun synnyttänyttä Suvivirttä. Kuohuttihan tuo kehysriihen tulos kansaa myös, mutta kummasti noista asioista ei ollut suuremmin puhetta ennen julkaisua.

Hieman kornia oli myös juuri tänään törmätä Kokoomuksen vaalimainokseen, jossa puhuttiin työn ja yrittämisen verohelpotuksista, tai ainakaan niitä ei pitänyt kiristää. Mitenkäs tässä näin kävi? Minä en mielelläni ota kantaa politiikkaan, koska sillä tavoin tulee useimmiten sohineeksi ampiaispesiä suunnalla jos toisellakin. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun tapetille on noussut "juuri sopivasti" joku tunteita kuohuttava pikkuasia ja sitten saadaan aivan rauhassa painaa villaisella se isompi, oikeasti ihmisten elämään vaikuttava päätös.

En suostu uskomaan, että olen ainut, joka on kiinnittänyt moiseen huomiota. Ihmiset, avatkaa silmänne. Toinen asia, mitä olen ihmetellyt on suomalaisten haluttomuus puuttua asioihin. Muualla noustaan jopa kapinaan kun ollaan tyytymättömiä, mutta Suomessa kiroillaan yksin kotona kiikkustuolissa, kun päättäjät päättävät väärin. Itsehän toki olemme valinneet edustajamme, omani tosin ei viimeksi päässyt läpi, mutta koen silti olevani oikeutettu valittamaan vääristä päätöksistä. Minulla ei ole yksinäni kuitenkaan suurta painoarvoa, enkä pasifistina halua mennä heittelemään kiviä eduskuntatalon ikkunoihin. Käytin sitten ainoaa keinoa jonka koen omakseni.

Lopuksi hieman kiukkuista musiikkia turhaumien purkuun: Guano Apes - "Open Your Eyes". Avatkaa silmänne ihmiset.