Baltic Circlen festivaalijohtaja Eva Neklyaeva oli televisiohaastattelussa silminnähden tyrmistynyt poliisin päätöksestä ja kommentoi olevansa häpeissään siitä, että Helsinki on teoksen esityspaikoista ainut kaupunki, jossa sitä on jouduttu sensuroimaan. Taiteilija Verhoeven saapui itsekin sunnuntaina Helsinkiin kommentoimaan teoksesta aiheutunutta kohua. Hän selitti haastattelussa halunneensa nostaa esille erilaisen kehon, kuin mediassa ihannoitu nuori vartalo. Tarkoitus oli ottaa kantaa epätodellisiin kauneusihanteisiin ja muistuttaa ihmisiä siitä, ettei nuoruus ole ikuista. Taiteilijan mielestä teoksen muutosvaatimus oli "Häpeilemätön hyökkäys sananvapautta vastaan".
Vaikka Helsingin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen kiirehtikin maanantaina pahoittelemaan poliisin puuttumista taideteokseen, oli virhe jo tehty. Baltic Circle-festivaali aikoo valittaa poliisin päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Vastaavanlaisia tapauksia on Suomessa kohdattu ennenkin. Varmasti monella on vielä melko tuoreessa muistissa Tampereen Ammattikorkeakoulun taiteenopiskelijoiden mielenilmaus, jossa koulutuspaikkansa puolesta pelkäävät nuoret olivat kerääntyneet Tampereen rautatieasemalle piirtämään muotokuvaa alastomana penkillä poseeranneesta opiskelutoveristaan. Tämäkin performanssi kiellettiin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana. Ainakin tapaus sai julkisuutta, mutta taiteiden opetusta se ei valitettavasti pelastanut.
Vieläkin tuoreempi muistikuva nousee mieleen Tampereella Keskustorilla esillä olleen delfiinitaulun yhteydessä. Taulun esilläoloon oli pyydetty hyvissä ajoin lupa, joka oli myönnetty. Kuitenkin melko nopeasti hälyn noustessa taulua vaadittiin poistettavaksi. Hetken se vietti jossain piilosalla, mutta tovin kestäneen julkisen keskustelun jälkeen se palasi nähtäville, herättämään lisää keskustelua. Taulun esilläoloa ei voitu millään järjellisellä perusteella kieltää, joten se sai olla esillä sille luvatun viikon, vaikka nähtävästi joku siitä päättikin pahoittaa mielensä.
Suomen perustuslaissa taataan jokaiselle ihmisyksilölle vapaus tuottaa ja vastaanottaa viestejä. Tämän vapauden pitäisi rajoittua ainoastaan yksityisyydensuojan vaatimissa tapauksissa. Tietenkään sananvapauden nimissä ei saa loukata ketään tai julistaa totuuksina suoranaisia valheita, mutta taiteella pitäisi olla sananvapauden sisällä erityisasema. Taiteen vapaus.
Suurin osa sananvapautta, sen rajoittamista, ja taidetta yhdessä tutkivista tapauksista kuitenkin jättää täysin huomiotta taiteellisen ilmaisunvapauden. Usein tämä johtaa siihen, että lakia tulkitaan taidetta rajoittavasti, vaikka huomioon pitäisi ottaa taiteelle perustuslaissakin suotu laajempi vapaus. Koen itse olevani ainakin jollain tasolla taiteilija, runoilen ja maalaan tauluja. Ja nyt kun töitäkään ei ole, koen olevani entistäkin vapaampi taiteilija. Tämä vapaus tuntuu kuitenkin toistuvasti uhatulta.
Sensuuri, ja erityisesti ennakkosensuuri, ovat sananvapauden vastaisia. Mutta alkaa vaikuttaa siltä, että yhteiskuntaa vaivaava liika poliittinen korrektius on saamassa pelottavan vahvaa otetta myös taiteesta. Yhteiskunnallinen keskustelu ja ajatusten herättely jäävät valitettavan alhaiselle tasolle, kun kantaaottavia teoksia vaaditaan korjattavaksi virkavallan taholta. Kaiken mielensäpahoittamisen pelossa monet jättävät taiteensa tekemättä, vaikka sanottavaa olisikin. Toivotan kaikille taiteilijoille vahvaa selkärankaa ja sopivaa poliittista epäkorrektiutta! Turha on sensuroida ajatuksiaan, niitä ei kukaan kuule, vaikka ilmeisesti tavoite on kieltää omat ajatuksetkin, niin paljon tässä maassa on jo kieltoja ja rajoituksia. Minä pidän kiinni sanani ja taiteeni vapaudesta.
"Remember, remember, the 5th of November. The Gunpowder and treason and plot!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti