Olen useampaan otteeseen aloittanut liikkumisen kuntosalilla, eikä pelkästään minkään saliohjelman kanssa, vaan osallistuen myös ohjatuille tunneille. Valitettavan usein nämä aloitukset ovat johtaneet siihen, että repäisen itseni kerrasta ylikuntoon tai saan flunssan, joka sitten kestääkin viikon sijaan kuukauden, tai kaksi. Tuon jälkeenhän on taas vaikeampi löytää tiensä takaisin treenin pariin.
Ohjatuille tunneille osallistuminen on aina helpompaa, jos on mukana joku, joka osallistuu myös. Tämän vuoksi olenkin huomattavan kiitollinen siitä, että huomasin jokunen kuukausi sitten erään kaverini liittyneen tuolle samaiselle salille jäseneksi. Olemme yhdessä kokeilleet monia erilaisia tunteja, vaikka mitään erityistä suosikkia ei vielä olekaan löytynyt. Tuntuu kuitenkin siltä, että kaikkialle on helpompi lähteä, jos ei tarvitse lähteä yksin.
Oman salilla käymisen pääasiallinen tarkoitus on aina ollut pitää kroonisesti ongelmainen selkäni edes vähäisesti kunnossa ja salikaverini on istumatöissä, joten käymämme tunnit ovat aika pitkälle keskittyneet keskikroppaa vetreyttäviin tunteihin. Omia suosikkejani ovat hieman hitaammat tunnit, kuten jooga, balance ja pilates, joissa ehtii keskittyä itse suoritukseen eikä vahingossakaan riko itseään väärillä liikkeillä.
Näiden lisäksi on käyty vatsa-selkä-tunneilla, pumpissa ja niskahartia-treenissä, josta sain myös valmiin ohjelman itsenäisen salilla käymisen avuksi. Jotta tuon kanssa pääsisi aivan sinuiksi saakka, pitäisi varmaan käydä vielä kuntosaliohjauksessa, jotta oppii kyseessä olevat laitteet kunnolla. Myös Hermiassa sijaitsevan selkäklinikan voisi käydä testaamassa toistamiseen, jotta niitäkin oppii käyttämään oikein.
Nyt olen pyrkinyt siihen, että salilla tulisi käytyä pari kertaa viikossa, jota tasapainottamaan käyn sitten säännöllisen epäsäännöllisesti myös lenkillä tai muuten vain ulkona. Tätä palvelemaan olen toisinaan lainannut kaverin koiraa, jottei tunnu niin hölmöltä huhkia yksin tuolla ulkosalla. Olen tuolla metsissä kulkiessani tutkaillut luonnonilmiöitä ja suunnitellut keväälle vähän pidempää reissua, jossa olisi sitten tarpeen olla oikein eväät mukana. Tässä lähellä kun on kaksikin luontopolkua, joilla voisi käydä seikkailemassa ja bongailemassa vaikkapa pikkulintuja. Reittien varrella on laavuja ja muita levähdyspaikkoja, joissa on hyvä pysähtyä evästämään.
Ja miksikö tämä avautuminen kuntoilusta? Olenhan aikaisemminkin kirjoittanut samaisesta aiheesta. Tällä kertaa ongelma on siinä, että tajusin yhtäkkiä olevani jopa kymmenen kiloa painavampi kuin, mitä mukavuusalueeni sallii. Elämäni olosuhteet eivät ole muuttuneet millään osa-alueella, ellei mukaan lasketa runsas vuosi sitten kuvaan astuneita mielialalääkkeitä. Tämä johtaa välittömästi epäilyihin siitä, että lääkkeillä on jotain tekoa sen kanssa, että paino on noussut. Varsinkin, kun samalla ruokavaliolla elelevä Avec sen kuin vain laihtuu. Tästä tietenkin seuraa ahdistusta, mikä on huomattavassa ristiriidassa lääkkeiden varsinaisen tarkoituksen kanssa.
Oli kyse sitten mistä tahansa, päätin, ettei tämä voi olla pysyvä tila. Paino-ongelmista johtuvia sairauksia on suvussa melkoisesti, enkä halua moisia itselleni. Joten tilasin itselleni vuoden jäsenyyden Kalorilaskuriin, jotta pysyisi vähän paremmin hallussa, että mitä syö ja paljonko. Kunhan pääsen takaisin mukavuusalueelleni, niin olen tyytyväinen. Tämä ei ole hyvä nyt. Lopuksi muistutuksena itselleni mistä tässä kuitenkin on kyse: "Fear Your Mind"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti