Juhannusseikkailuja

Suopursu, suomalainen vastine alppiruusulle.

Tänä vuonna juhannus meni varsin rauhallisissa merkeissä, koska Avecin vanhemmat tulivat käymään meillä. Rauhallinen ei toki tarkoita sitä, että ohjelmasta olisi ollut puutetta. Käveltyäkin tuli juhannuksen aikana varmaankin 30 kilometriä, kun käytiin Siikanevalla, Hämeen linnassa ja Korkeasaaressa.

Perjantaina lähdimme hieman epävakaassa säässä Siikanevalle. Siikaneva on soidensuojelualue Ruovedellä. Siellä on tullut käytyä jo pariinkin otteeseen, eikä se kymmenenkään kilometrin lenkki tunnu enää ihan ylitsepääsemättömältä. Ja onhan siellä parikin pysähtymiseen sopivaa paikkaa matkalla. Tällä reissulla minulle kävi pieni onnettomuus, kun astuin pitkospuulle jotenkin huonosti ja päädyin lähes nenälleni. Onneksi mikään olennaisempi asia ei mennyt rikki, olihan mukana myös lainakamera, jolla tämänkin päivityksen kaikki kuvat on nyt otettu. En ole vielä järin hyvä järjestelmäkameran kanssa, mutta yritys on hyvä! Ehkä joskus vielä opin. Tästä tulee nyt joka tapauksessa vähän kuvapainotteisempi päivitys, koska niitä kuvia tuli otettua useampia satoja viikonlopun aikana. Tosin ehkä yksi kymmenestä tai kahdestakymmenestä onnistui. Mutta toisaalta, minähän edelleen vasta opettelen.

Siikanevalla on metsäsaarekkeita yhdistämässä pitkiä pitkospuita.

Kapustarinta. Siikanevalla on paljon kahlaajia ja muutenkin monipuolinen linnusto.
Nähtiinpä siellä myös kattohaikara, mutta niin kaukaa, ettei siitä saanut kuvaa.

Tämä on kuulemma enkeli. 

Juhannuspäivä vietettiin sitten Hämeen linnassa, siis oikeasti siellä linnassa, koska Avec ja vanhempansa eivät olleet koskaan käyneet siellä ja omastakin käynnistäni oli aikaa enemmän kuin haluan muistaa. Taidenäyttelynä oli tällä kertaa nähtävänä Pyhät ja pakanat -näyttely, joka yhdisteli pyhimyksiä esittävää kirkkotaidetta ja niistä inspiroitunutta nykytaidetta. Pakko kyllä myöntää, etten oikein saanut kiinni siitä nykytaiteesta.  En tiennyt onko veistokset oikeasti tehty kunnioituksesta vai olisiko kyseessä ollut ihan silkka vittuilu.

Linna itsessään oli varsin mielenkiintoinen, kuten nyt historialliset kohteet yleensäkin ovat. Jonkin verran siellä oli jopa asioita, joita sai kokeilla itse. Esimerkiksi varsijousi, haarniska ja pienoismalli Leonardon sillasta. Itse pysyttelin tukevasti kameran takana ja kuvasin, kun muut kokeilivat asioita.

Avec esimerkiksi yritti rakentaa Leonardon siltaa useampaan kertaan, hiukan huonolla menestyksellä tosin. Vaikka se ohjeessa näyttikin yksinkertaiselta, sillan kasaan saaminen oli huomattavan haastavaa. Lopputulokseksi jäikin perjantaisista työpäivistä tuttu "Fuck this shit" -tunne.

My knight in a shiny armor. <3

Varsijousi testissä.
Tässä oli itseasiassa peli, jossa ammuskeltiin maalitauluja.

Sunnuntaina mentiin sitten Korkeasaareen, koska Tampereelle oli luvattu koko päiväksi vesisadetta ja Helsinkiin puolestaan aurinkoista. Alunperin oli tarkoitus vierailla Viikinsaaressa, mutta tosiasia on, ettei sinne ole mukava mennä vesisateessa. Avecin mielestä "ei sinne Helsinkiin nyt niin pitkä matka ole", koska hän ajaa sinne ja takaisin joka viikko. Joten ei sitä kovin kauan mietitty aamulla, että mitä tehdään. Toki on totta, että ihmiset vastustavat eläintarhoja, mutta Korkeasaari nyt kuitenkin on siitä vastuullisemmasta päästä ja en tiedä missä muualla pääsisin näkemään rakastamani lumileopardin yhtä helposti. Vaikka eipä se tuollakaan näyttäydy likimainkaan joka kerta! Tällä kertaa sain kissoista jopa hyviä kuvia. Tein myös lahjoituksen tekstiviestitse lumileopardin suojeluun, koska voin.

Lumileopardi, naaras. Katsokaa nyt tuota häntää!
Jos olisin eläin, haluaisin olla lumileopardi, koska niillä on eläinkunnan hienoin häntä.

Lumileopardi, koiras. Kissat pidettiin eri häkeissä, koska laji on luonnostaan hieman erakko.

Pampa-aguti lounaalla. 

Viime käynnillä jemeninkameleontti jäi näkemättä, mutta tämä kerta kompensoi. Tosin tällä kertaa aavikkoketut olivat jossain piilossa. Lisäksi viime käynnin jälkeen oli tullut uusiakin eläimiä, kuten gundi ja pampa-aguti.

Saukko ottaa aurinkoa.

Kotimaisista eläimistä suurimpia suosikkejani on saukko, joka sekin pysytteli viimeksi piilossa. Tällä kertaa suloinen eläin kölli onnellisena auringossa. Minulle tuli myös melkoisena yllätyksenä, ettei norsupäästäinen olekaan norsupäästäinen, vaan lyhytkorvakuonokas. Norsupäästäinen on jotenkin niin paljon kuvaavampi nimi pitkänenäiselle pikkueläimelle.

Africasia talossa lenteli ja käveli myös irrallisia lintuja, joista läheskään kaikkia en sitten onnistunut tunnistamaan, kun en nähnyt niistä opastetauluja missään. Varmasti nekin jossain olivat, mutta eivät vain osuneet silmään. Sieviä lintuja, mutta kovin äänekkäitä kokoisekseen.

This is MY lunch! Kilpikonna ansaitsee muita suuremman kuvan, koska pidän kilpikonnista huomattavan paljon. 

Hello! Kääpiömangusti osui melko sopivasti kuvaan.

Hämärätalon vaikeimmin nähtävä asukas lienee jemeninkameleontti.

 Tässäpä nyt tärkeimmät näistä juhannuksen seikkailuista. Lisää seikkailuja on luvassa heti huomenna ja lisää ensi viikolla, mutta sitä ennen lupaan kertoa oman mielipiteeni tämän vuoden Provinssista.