Matkaturinoita osa 5

Kun olimme päässeet jälleen matkaan Steinfjordista, oli selvää, että ehtisimme aikaisintaan kolmelta lähtevään lauttaan Gryllefjordissa. Totesin kuitenkin aika nopeasti, ettei ole mielekästä kiirehtiä, sillä matkan varrella Finnsæterissä sijaitsi Avecin kovasti muistelema Senjatrollet. Pysähdyimme ensin tekemään ruokaa, sillä kummallakin oli melko kova nälkä, jonka tajusi vasta adrenaliinipiikkien laannuttua. Teimme annoksen pikaruokaa, eli tonnikalapastaa chili sin carnen kanssa. 

Normaalisti vastustan tonnikalan syömistä, mutta matkalle piti saada jotain evästä, joka säilyisi tarvittaessa vaikka ydinsodan yli. Eväitä olisi kannattanut itseasiassa varata Suomen puolelta enemmän, sillä totesimme Norjan puolella kaupassa käydessämme, että sehän on ihan sairaan kallista näin erikoisruokavalioisilla, kun toinen on laktoositon ja toinen gluteeniton. 800 kruunua (noin 80 euroa) meni ihan yhtäkkiä, vaikka ostimme “vain vähän” lisäevästä. Järkytyin.

Lohturuokaa.

Pysähdyspaikkamme oli melko suuren sillan vieressä, joten pääsin vähän lintubongailemaan samalla, kun vuonossa uiskenteli mustavalkoinen vesilintu. Muutaman kuvan ja pikaisen googlailun avulla sain selville, että kyseessä oli riskilä. Eli jälleen uusi havainto listoilleni. Ihminen tulee kyllä pienestä onnelliseksi. 

Riskilä. Alan olla vakuuttunut, että tarvitsen pidemmän putken.

Pysähdyspaikalta olikin sitten enää kivenheitto Senjatrolletin luo. Senjatrollet on mainittu Guinnessin ennätysten kirjassa maailman suurimpana peikkona. Senjatrollet perustuu senjalaiseen kansantaruun, joka kertoo saarella asuneesta valtavasta peikosta, jonka saattoi nähdä sekä maalta että mereltä. Avec oli perheineen vieraillut siellä vuonna 1994, kun Senjatrollet oli vielä aivan uusi. Minusta oli aika hauskaa, kuinka innostunut Avec oli päästessään käymään siellä. Edellisen vierailun jälkeen Senjatrollet oli saanut vuonna 2007 myös vaimon Trollkjärringan, joka perustuu myös norjalaiseen kansantaruun vanhasta peikkonaisesta, joka asusti Kjerringbergetissä aivan Gryllefjordin lähellä. Senjatrolletin sisällä on ilmeisesti jonkinlainen huvipuisto, mutta kävimme nyt vain matkamuistomyymälässä ja kuvaamassa peikkoa ulkopuolelta. Kotiin piti kuitenkin ostaa patsas, joka esittää Senjatrolletia vaimoineen. 

Senjatrollet ja Trollkjärringa.

Hulderhagen

Avec nostalgiatripillä.

Finnsæteristä matka Gryllefjordiin olikin yllättävän lyhyt, joten päätimme aivan alkajaisiksi käydä turisti-infossa, joka sijaitsi paikallisessa kirjastossa. Halusimme ensisijaisesti selvittää, että miten lauttamatkalle varmistetaan paikka. Gryllefjordin satama-alueella oli jonotusalue, johon auton sai jättää odotusajaksi. Olimme nyt päättäneet, että lähtisimme vasta kello 19.00 lähtevällä lautalla, joten aikaa oli ruhtinaallisesti, sillä olimme Gryllefjordissa jo ennen viittä. Tähän vaiheeseen mahtui vielä yksi kommellus, sillä erehdyin ostamaan applikaation kautta lipun lauttaan mielestäni fiksusti “hyvissä ajoin”. Havaitsimme kuitenkin, että lipun voimassaoloaika oli vain kaksi tuntia, joten seuraavaksi pitikin soittaa norjalaiseen asiakaspalveluun, että mitäs nyt sitten. Puhelun päätteeksi saattoi kuitenkin taas huokaista helpotuksesta, sillä rahojen palautus onnistui, eikä lomabudjetin rikkoutumisesta ollutkaan huolta. (Rahojen palautumiseenkaan ei mennyt kuin pari päivää!) Sain myös ohjeen siitä, että osta se lippu ensi kerralla vasta, kun olet lautalla. Ettei sitten tule ongelmaa, jos vaikka lauttavuoro peruuntuu tai jotain muuta vastaavaa. Applikaation kautta ostaessa lippu tuli 150 - 200 kruunua halvemmaksi, joten se tuntui ihan järkevältä ratkaisulta, kun applikaatio itsessään ei maksanut mitään. 

Screenshot mobiililipusta. Tätä vastaan sai maininnousulipukkeen lautalla.

Sen jälkeen saatoimme keskittyä täysipainoisemmin Gryllefjordissa seikkailemiseen. Vaikka eipä niin pienessä kylässä paljon ollut nähtävää, paitsi merimetsopatsas ja erään laivan alla yksi tolkuttoman kokoinen meduusa! Gryllefjordista ostin myös muutaman kortin, koska bongasin turisti-infossa (eli kirjastossa) paikallisen taiteilijan tauluista tehtyjä kortteja, jotka olivat mielestäni sieviä ja riittävän isoja, jotta niihin mahtui satuilemaan paljon. (Kuten tyypillistä, sain kortit kirjoitettua viimeisenä leiri-iltana.) Sitten ei ollutkaan enää muuta tekemistä, kuin odotella jonossa, että päästään lauttaan. Edellisen yöpaikan metsästyksestä viisastuneina teimme tässä vaiheessa varauksen mökkikylään hieman Andenesin eteläpuolelle, jotta saimme varmistettua yöpymisen telttaa mukavammissa oloissa. 

Merimetsopatsas Gryllefjordin satamassa.

Tosi iso meduusa.

Lauttamatkalla ei ollut oikeinkaan paljon tekemistä, sillä lautalla oli autokannen lisäksi tasan yksi matkustuskansi ja ulkokansi. Koitimme hengailla hetkisen matkustuskannella, jossa oli ihmismäärästä johtuen tuskastuttavan kuuma. Ulkokannella puolestaan oli keliolosuhteista johtuen hirveän kylmä, joten ei sielläkään pitkiä aikoja kestänyt olla. Pilvisyydestä johtuen myöskään maisemia ei juurikaan ollut nähtäväksi. Bongattiin kuitenkin isokihu ja lunni lauttamatkalla. Lisää havaintoja! Näistä ei kuitenkaan ole kuvia, sillä kamerasta onnistui loppumaan akku kesken matkan.

I'm on a boat!

<3

Huomaahan vaatetuksesta, että on heinäkuu?

Andenesista kiidimme sitten suoraan Staveen, jossa mökkikylämme sijaitsi. Pääsin vihdoinkin lämpimään suihkuun! Myös sängyssä nukkuminen tuntui huomattavan hyvältä. Opimme tällä reissulla nyt jo ainakin sen, että jatkossa varaamme aina kaksi yötä yhteen paikkaan. Yksi päivä menee kuitenkin matkustamiseen, jonka jälkeen on mukava rentoutua, sitten seuraavan päivän voi suorittaa kaikkia puuhailuja, mitä kohteeseen oli suunniteltu. Suorituksiin tahtoo aina mennä koko päivä, joten on mukavampi nukkua varmassa paikassa seuraava yö… ja en voi tarpeeksi korostaa suihkun merkitystä!

Staven pikkumökki. Kuvassa näkyvä rantu oli koirankarva, joka myöhemmin saatiin ulos kamerasta.