Matkaturinoita osa 7

Perjantaina oli sitten kotiin päin lähtemisen hetki. Pakkasimme nopeasti auton ja siivosimme mökin ohjeiden mukaisesti niin hyvin kuin suinkin taidoimme. Sitten otettiin suunta Andøyan itärannalle ja kohti kotia. Matka taittui melkoisen mallikkaasti muutamaa lammaslaumaa lukuun ottamatta. Ehtipä välissä vähän ihmetellä myös paikallisen sumun tapaa valua alas vuoren rinnettä. Huikean näköinen ilmiö.

Sumu virtasi alas kalliolta kuin vesiputouksena.

Paikalliset lampaat kulkivat pösilöinä keskellä tietä. 

Pyrimme ajamaan mahdollisimman suoraan Narvikiin (Matkalla pysähdyimme kerran, kun bongasin vuonossa lintuparven.), jossa pysähdyttiin tekemään viime hetken tuliaisostokset ja postittamaan edellisenä iltana kirjoittamani kortit. Pitäähän sitä tämmöisten kanssa olla aina ajoissa! Pysähdyksemme kesti noin puolisen tuntia, missä ajassa saimme suoritettua kaiken oleellisen ja vähän päälle, sillä päädyimme ostamaan paikallisesta R-kioskin vastineesta slusheet. Yksi makuvaihtoehto oli "energia". Tämä jäi häiritsemään mieltäni huomattavasti, mutta en kuitenkaan uskaltanut maistaa, vaan otin helpommin tunnistettavan limen. 

Lintulautta, eihän näitä näin kaukaa edes tunnista!

Narvikin jälkeen paahdoimme kohti Haaparantaa niin kovaa kuin Skodillakista lähti aina Torneträskiin asti. Olimme siis jo hyvän matkaa Ruotsin puolella, kun pidimme seuraavan tauon. Siellä teimme sitten ruoaksi toisen setin tonnikalapastaa, mutta eri papukastikkeella. Tällä kertaa ruoasta tuli värittömämpi ja ehkä vähän olisi kaivannut lisäpotkua. Tietääpä ensi kerralla varata chiliä. Torneträskin pysähdyksellä kävimme pienellä jaloittelulla, sillä kyseessä oli niin kutsuttu Naturrastplats, eli jotain luonnonilmiöitä olisi voinut nähdä. Päädyimme vain ottamaan muutamat kuvat ja sitten jatkettiin matkaa.

Evästauolla.

"Mikäs juttu siellä sun takana oikein on?"

Yritin poseerata, en osaa.

Tämä on ilmeisesti Torneträskin vanha juna-asema.

Ihastelin maisemia antaumuksella myös Ruotsin puolella, sillä sikäläisetkin tunturit ovat jylhempiä kuin Suomessa. Myös järvet ja joet olivat vaikuttavan kokoisia. Naureskelin useampaan otteeseen jokia ylittäessä, että Suomessa on järviä, jotka ovat kapeampia kuin ylittämämme joet. Onnistuimme pariin otteeseen bongaamaan myös poroja. Ne ovat ihan samanlaisia pönttöjä kuin norjalaiset lampaat.

Pösilöitä eläimiä Ruotsin puolella. 

Kello oli liki puolta yötä, kun pääsimme perille Haaparantaan. Perillä sai vielä vähän evästä ja pääsimme myös rentoutumaan saunaan. Seuraavana päivänä edessä olisi enää auton purkaminen ja pakkaaminen sekä seitsemän tunnin kotimatka. Kävimme kuitenkin vielä ostamassa ICA Maxista paikallisia herkkuja (falukorvia ja hamburgerköttiä) ja lounaalla MAXissa, josta mainoslauseen mukaan saa Ruotsin parhaat hampurilaiset. Käytin ajomatkaa hyödykseni ja kirjoittelin valmiiksi blogimerkintöjä ja kävin läpi otettuja kuvia, paitsi kun ajoin jostain Keminmaan tienoilta Kärsämäelle asti. Pysähdyimme kotimatkalla kerran, Kärsämäen Juustoportissa, sillä halusin ostaa tyrnijogurttia ja äärihyvää juustoa! Tulipa siis muistettua omatkin tuliaiset. 

Tässäpä tärkeimmät turinat. Seuraavaa reissua odotellessa. Saapa nähdä mihin silloin lähdetään.