Matkaturinoita osa 2

Tätä blogin osiota kirjoittaessa istuskelen viimeistä iltaa Norjassa leirintäalueella vuokraamamme pikkumökin pihalla. Olemme siis viettäneet edellisen päivityksen jälkeen Norjassa jo neljä päivää ja huomenna aloitetaan matka kohti kotia, Haaparannan kautta. Se tietää huomiselle noin kymmenen tunnin ajomatkaa ja tämä ei sisällä vielä mahdollisia taukoja! Päätin kuitenkin, että jaan kertomuksen vielä osiin, koska muuten tästä tulee tuskastuttava wall of text, jota kukaan ei jaksa lukea. Tässä osassa käsitellään matkaa Skibotnista Tranøybotniin.

Telttayön jälkeen aloitimme reissun etsimällä Skibotnista huoltoaseman. Skibotn oli itseasiassa aivan ensimmäisen yön leirintäalueen vieressä, joten siihen etsintään ei mahdottomasti tuhraantunut aikaa. Olimme myös saaneet leirintäalueelta mukaan eräänlaisen matkaopaskirjasen, koska tiekarttoja ei ollut myytävänä. Löysin sellaisen kuitenkin ilman suurempia vaikeuksia siltä samaiselta huoltoasemalta, jossa kävimme tankkaamassa. Huomautan tässä vaiheessa, että diesel on Norjassa paljon kalliimpaa, kuin Suomessa. Eli jos harkitsette Norjaan reissaamista, tankatkaa vielä Suomen puolella!

Tiekartta ja matkaopas Pohjois-Norjasta.

Skibotnissa pysähdyttiin eräälle luonnonsuojelualueelle, joka oli aivan kaupungin kupeessa. Paikalla olisi otollisempana aikana ollut mahdollisuus nähdä muun muassa alleja (lintu), mutta siivekkäiden osalta jouduimme tällä kertaa tyytymään lokkeihin, koskeloihin ja meriharakoihin. Pettymys ei kuitenkaan jatkunut kovin pitkään, sillä vuonon poukamaan uiskenteli parvi pyöriäisiä tai pallopäävalaita. Pikkuvalas mikä pikkuvalas! En ole moisia nähnyt ikinä ennen luonnossa, niin totta kai olin pelkästään innoissani!

Etsi kuvasta evä! Se on pyöriäinen tai pallopäävalas, en tuolta etäisyydeltä osaa sanoa kumpi.

Tässä intoilen reissusta!

Tässä on se, kenen idea reissu oli! <3

Skibotnista lähtiessä koitettiin kovasti sopia matkan varrelle treffit Avecin kaverin kanssa Storfjordiin. Tämä meni pieleen, sillä matkaoppaan mukaan Storfjordissa piti olla huoltoasema, mutta eipäs ollutkaan. Pidettiin kuitenkin evästauko, kun sopiva paikka moiselle löytyi. Samassa paikassa bongasin ensimmäistä kertaa ikinä tunturikihun. Tässä vaiheessa viimeistään lienee hyvä tunnustaa, että tästä oli tulossa minulle pelkästään iso linturetki. Intoilen hirveän herkästi uusista havainnoista, ja myös sellaisista linnuista, jotka olen nähnyt ennestään, jos kyseessä on jotain, mitä ei ihan joka päivä näe. Kiitollisesti tällä reissulla myös Avec on alkanut kiinnostua enemmän valokuvaamisesta, joten saatoin hetkittäin keskittyä bongailuun ja osoitteluun, että kuvaa tuota!

Tunturikihupariskunta Storfjordissa. Vaikuttavan näköisiä lintuja!

Storfjordin jälkeen jatkettiin matkaa kohti Tranøybotnia, jossa oli ensimmäinen suunniteltu vierailukohde, Ånderdalenin kansallispuisto. Olimme perillä kuitenkin niin myöhään, että päätimme yöpyä Hyttekroan leirintäalueella ennen kansallispuistossa seikkailemista. Aikaa kuitenkin oli niin runsaasti, että ehdimme syödä ja tutkailla luonnonilmiöitä leirintäalueen rannassa. Tilasin ruoakseni hampurilaisen ilman sämpylää, joka olikin sitten varsin mainio! Koin myös ensimmäisen kerran norjalaisen asiakaspalvelun mukavuuden, kun kokki tuli kysymään, että voinhan syödä ranskalaiset, kun eihän niissä ole viljaa. Tuli hyvä mieli.

Hampurilainen ilman sämpylää. Oli myös hyvää!

Rantaa tutkiessa törmäiltiin minulle ihan uusiin tuttavuuksiin luonnossa. Levien alta (kyllä, tunnustan, etsittiin eläimiä laskuveden paljastamien levien alta) löytyi pieni merisiili (reissun toistaiseksi ainut elävä sellainen), meritähtiä, useampia erakkorapuja, taskurapuja, katkarapuja sekä epävarmoina tunnistuksina mahdollisesti merietana ja ankerias. Mitään näistä en ole aikaisemmin nähnyt luonnossa, pelkästään akvaarioissa, jos sielläkään.

Missä on taskurapu?

Pieni merisiili, läheltä kuvattuna.

Ehkä-ankerias. Hassu otus oli hyvin matalassa vedessä ja yritti lähinnä levään piiloon.

Reissun isoin elävä meritähti. Halkaisija lähenteli kymmentä senttiä.

Tranøybotnin leirintäalueen Hyttekroan onnellisimmaksi asiaksi on mainittava kuitenkin mökki, sänky sekä lämmin suihku. Ihminen tulee kummallisen onnelliseksi sängystä vietettyään edellisen yön liian pienissä vaatteissa teltassa! Mainittava on kuitenkin, että lämmin suihku maksoi 10 kruunua per neljä minuuttia. Kylmään suihkuun pääsi ilmaiseksi. Jätän Ånderdalenin ja sitä seuraavat osat seikkailua vielä myöhemmäksi, sillä nyt alan olla seisova pöytä paikallisille hyttysille ja vilukin alkaa hiipiä hiljalleen. Loppuun vielä kuva pikkumökistä, jonka nimi oli Maurtua!

Avecin piti piilottaa paidasta logo, ettei tule piilomainontaa.
PS. On vaikea suoristaa kuva, jossa maasto on vinossa!