Matkarutina osa 4

Kuten aikaisemmassa tekstissäni mainitsin, tämä on matkarutina, eli tässä osassa kerron reissumme epäonnisimmat hetket, eli juttu kattaa tiistai-illan ja keskiviikkoaamupäivän. Tiistai-iltana Ånderdalenin kansallispuiston valloittamisen jälkeen lähdimme kohti Senjan saaren pohjoisosaa tarkoituksenamme etsiä sieltä jokin järjellinen mökkikylä. Matkaa oli taitettu noin puoli tuntia, kun tajusimme, että kaasupullot hellaamme varten olivat jääneet kansallispuiston portille. Eikun takaisin, sillä ilman pulloja ei saisi ruokaa eikä kahvia. Helpotus oli melkoinen, kun pullot löytyivät ihan ehjinä ja tallessa. Hukkaan ei tämäkään kierros mennyt, sillä bongasin tien laidassa yksinäisen teeren. 

Tässä ajassa oli tutkittu matkaoppaita sen verran, että Mefjordvænista piti löytyä leirintäalue. Tranøybotnista katsoen suunta oli siis käytännössä toiselle puolelle saarta. Molemmat olivat vaelluksesta väsyneitä ja nälkäisiä jo liikkeelle lähdettäessä ja pieniä norjalaisteitä piti matkata runsaat pari tuntia. Houkutus oli valtaisa. Eli ei. 

Tässä on näköalapaikka. Sumu ei tee sille oikeutta.

Yritin matkalla nautiskella maisemista, mutta jotenkin väsymys vei kirkkaimman terän jopa siitä. Kello lähenteli kuitenkin jo kymmentä. Sumukin alkoi hiipiä niskaan, joten maisemien katselu jäi sikälikin vähän vaillinaiseksi. Mikä pahinta, perillä Mefjordvænissa ei edes ollut mitään leirintäaluetta, vaan pelkkä todella kallis hotelli. Koitin jopa soittaa erääseen ohittamaamme hostellintapaiseen, jos siellä olisi ollut tilaa, mutta sieltä ei sitten vastattu. Tyydyimme sitten pystyttämään teltan Ersfjordiin eräänlaiselle epäviralliselle leiriytymispaikalle, jossa oli muun muassa koko Norjan kallein wc. (Tämä fakta selvisi meille vasta myöhemmin.) 

Teltta saatiin pystyyn melko tehokkaasti, kun ensimmäisestä yöstä oli tehty mentaaleja muistiinpanoja. Sitten vain äkkiä tärkeimmät tavarat telttaan ja ruoka tulille. Hernekeitto ja lämmin kuppi oli viilenevään iltaan oikein passeli (ja tarpeeksi nopeasti valmistuva) eväs. Vuoren yltä hiipi uhkaava pilvikin, joten kasasimme kamppeet sisälle telttaan mahdollisimman nopeasti, jotta mahdollinen sade ei aiheuttaisi mitään haittaa. 

Eniten patikointipäivän jälkeen olisi kaivannut suihkua, sillä Ånderdalenissa seikkailu kävi hetkittäin ihan oikeasti treenistä. Meressä toki olisi voinut käydä peseytymässä, mutta muutenkin viluisena se ei varsinaisesti kuulostanut hyvältä idealta. Puimme mahdollisimman lämpimästi päälle, jotta yöllä ei tulisi vilu. Tällä kertaa sentään ei yöllä ollut aivan niin kylmää kuin ensimmäisenä yönä, joten en heräillyt ihan niin taajaan. 

Aamulla päätimme juoda vain kahvit ja lähteä sitten mahdollisimman nopeasti kohti Gryllefjordia, jotta ehtisimme kello yhdentoista lautalle. Pääsimme Steinsfjordiin asti, kun vastaan tuli huomattavan kovaa vauhtia rekka, jota jouduimme väistämään penkan puolelle. Huomauttaisin jälleen, että norjalaiset tiet ovat todella kapeita, joten väistämisvaraa ei ollut paljon. Itse asiassa vielä vähemmän kuin luulimme, sillä päädyimmekin ojaan, eikä auto suostunut enää liikkumaan. 

Halp! I'm schtuck!

Havaitsimme, että norjalaiset ovat todella avuliasta kansaa, sillä lähes joka toinen auto pysähtyi kysymään, että tarvitsemmeko apua. Eräs perhe erityisesti oli suureksi avuksi. Ensin paikalle pysähtyi perheen poika, joka hälytti setänsä isommalla autolla vetoavuksi. Ensimmäisellä yrittämällä katkesi naru ja toisella yrittämällä huomattiin, että ihan omin neuvoin ei ehkä autoa saadakaan pois ojasta, kun se vedettäessä taakse päin alkoi vaikuttaa siltä, että etupää lähteekin pidemmälle ojaan ja auto menisi pahimmassa tapauksessa ympäri. “Poika” (miehen ikä lähenteli luultavasti neljääkymmentä, joten pojittelu tuntuu tyhmältä, mutta eipä minulla ole mitään muutakaan nimeä hänelle.) hälytti meille sitten hinausajoneuvon, jotta saamme ammattilaiskaluston käyttöön. 

Samaan aikaan Avec selvitteli asioita vakuutusyhtiön kanssa. Tähän olikin hyvin aikaa, sillä odottelimme hinausautoa Finnsnesistä noin tunnin. Tässä vaiheessa oli hyvinkin selvää, että emme ehtisi enää ensimmäiseen lauttaan kohti Andenesia. Onneksi saimme odotusseuraksi mainitsemani perheen isän, joka tuli kertomaan, että oli soittanut tilanteesta poliisille, joka halusi keskustella auton kuljettajan kanssa. Puhelun jälkeen hän tosiaan jäi odottelemaan kanssamme hinausautoa ja jutteli meille mukavia. Minäkin onnistuin rauhoittumaan, vaikka hetkittäin oloni lähenteli suorastaan hysteriaa. Mies kertoi asuvansa nykyään Trondheimissa, mutta olevansa kotoisin Ersfjordista, jossa hänellä edelleen on vanha kotitalonsa omistuksessa. Hän myös kertoi meille siitä Norjan kalleimmasta wc:stä. Olisin oikeastaan ollut sitä mieltä, että sillä noin kolmella miljoonalla kruunulla (noin 300 000 euroa) olisi voinut saada aikaan useammalla wc-istuimella ja myös suihkulla varustetun tilan. Ilmeisesti suositulla levähdyspaikalla ja uimarannan yhteydessä yksi wc-istuin oli arkkitehdin mielestä riittävästi. 

Ammattimiehen saavuttua hinausauton kanssa paikalle olivatkin ongelmat varsin nopeasti ohitse. Toista paikalla ollutta autoa käytettiin ankkuroimaan auton peräpää ylös, ettei se lähde valumaan kohti ojaa ja hinausautolla hiljalleen vinssattiin etupäätä ylöspäin. Kun auto oli nostettu, tarkasteli hinausauton kuljettaja hetkisen autoa ja tuumasi, ettei mikään näytä olevan pahemmin rikki. Olimme kuulemma huomattavan onnekkaita, ettei tien reunus ollut kiveä vaan melko pehmeää hiekkapitoista nurmea. Vain pohjan muovisuojuksessa näytti olevan hiukan ruhjeita ja mukaan oli kertynyt jonkun verran heinää. Onnea oli siinäkin, että automme pysähtyi juuri siihen mihin pysähtyi, sillä parin metrin päässä oja kallistui jyrkemmin alaspäin. En halua edes ajatella miten huonosti olisi voinut käydä. Kun tilanne oli saatu selvitettyä ja asiat oli saatu hoidettua myös vakuutusyhtiön kanssa, pääsimme jatkamaan matkaa kohti Gryllefjordia. 

Walter's Bilbergning tuli avuksi.

Voin sanoa, että tuossa aamupäivässä oli sydämentykytyksiä ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Seuraavassa osassa jatkan loput keskiviikosta, sillä matkamme Andenesiin sisälsi vielä parin pysäkin ja lauttamatkan verran tapahtumia.