Matkaturinoita osa 3

Matkablogin tämä osa keskittyy nyt erityisesti Ånderdalenin kansallispuistoon. Jälkipyykin ja seuraavat kohteet jätän seuraavalle osalle, sillä vietimme puistossa tiistaina käytännössä lähes koko päivän. Ånderdalen on siis Senjan saarella sijaitseva kansallispuisto, jonka kautta ja läpi kulkee useita vaellusreittejä käytännössä saaren halki. Oma reittimme oli käytännössä Hyttekroasta Åndervatnetiin ja takaisin.

Ånderdalenin sisäänkäynti. 

Ånderdalenin maisemissa vaihtelivat niin metsät, suot kuin vuoretkin. Kaiken kaikkiaan maisemat olivat vaikuttavia. En muista kovinkaan usein ihastelleeni yhdellä reissulla noin monipuolista maastoa. Samaa voi sanoa alueen kasvistosta, joka vaihteli jäkälästä saniaisiin ihan silmänräpäyksessä. Aloitimme matkan 15 metriä meren pinnan yläpuolelta ja Åndervatnet sijaitsi 105 metrissä meren pinnan yläpuolella. Osa nousuista tuntui ihan suorastaan kammottavilta, mutta onneksi matka oli lähinnä nousua vain mennessä. Toisin sanoen, paluumatka kävi paljon mukavammin.

Ånderdalenissa näki kaikenlaista maisemaa. Tässä useimmat yhdessä kuvassa. On metsää, suota ja vuoria.

Alkumatkasta oli myös leveitä polkuja.

Komeita keloja oli puistossa paljon.

Puolimatkan kyltti. Tässä vaiheessa hieman tuskastutti.

Ei-niin-yllättäen, tämäkin reissu meni omalta osaltani lintubongailuksi. Uusia, varmoja, havaintoja tälle kesälle näkyi kolme, tundrakirvinen, harmaasieppo ja punajalkaviklo. Näistä toki onnistuneen kuvan onnistuimme saamaan vain viklosta, joka koitti paimentaa meitä pois pesimäsuoltaan. Näimme menomatkalla myös tunnistamattomaksi jääneen suurehkon petolinnun kaartelemassa ylös vuorenrinnettä. Kaukaa ei saanut kunnollista kuvaa, eikä muuta optiikkaa ollut mukana kuin kamera. Taidamme tarvita kaukoputken tai massiiviset kiikarit!

Punajalkaviklo puun latvassa.

Perillä Åndervatnetin rannalla pääsimme vihdoin rentoutumaan matkan kovista nousuista. Alkuun paistoimme makkarat, koska molemmilla alkoi olla nälkä. Sitten siirryimme järven rannalla olleeseen yleisessä käytössä olleeseen mökkiin pitämään hengähdystaukoa. Keittelimme kahvit ja pelasimme erän yatzya. Minä voitin, mutta lähinnä marginaalisesti, oli vain muutamasta nopan asennosta kiinni, ettei tulos ollut toisin päin. Otimme mökissä myös pikaiset päiväunet, joiden jälkeen oli mukava aloittaa paluumatka kohti Hyttekroaa.

105 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsee Åndervatnet. Kylteissä etäisyyksiä eri puolille Senjaa.

Åndervatnet. Hanhilampi, noin vapaasti suomennettuna.

Kokeilin tunturijärven vettä. Oli ihan riittävän kylmää.

Rannalta löytyi pikkuinen sammakkoystävä.

Nuotiopaikalla oli vieraskirja. Korkeudeksi mainitaan tässä 110 metriä merenpinnan yläpuolella. Mihin tuota uskoisi?

Tauon jälkeen aloitimme paluumatkan kohti Hyttekroaa. Uuden energian voimin jaksoimme jälleen keskittyä erilaisiin näkemisen arvoisiin asioihin ja näimme muunmuassa urpiaisia, kivitaskuja ja useampia sammakoita. Teimme myös kilometrin mittaisen lisämutkan Fiskestin koskelle, vaikka vielä mennessä se olisi tuntunut todella huonolta idealta.

Tuohon suuntaan!

Fiskesti Foss. 

Vähän piti maistaa. Oli muuten raikasta vettä!

Paluu tuntui huomattavasti menomatkaa mukavammalta. Tosin emme pysähdelleet aivan yhtä taajaan kuvaamaan asioita kuin mennessä. Muutamia pointless pictureita toki piti ottaa, kuten tahaton syyllisyyskuva reitin kohdasta C. Ei, en rikkonut sitä. Se oli valmiiksi noin. Tosin onnistuin pudottamaan sen varpailleni. Pitikö mennä koskemaan?

Kohta C.

Seuraavaan osaan matkarutinoita jäävät reissun ainoat oikeat rutinat. Sitten myöhemmin kerron vielä lisää mukavuuksista, joita matkallemme sattui.