Kappas, blogi

Yli puoleentoista vuoteen en ole kirjoittanut mitään tähän omaan blogiini. Sanottavaa olisi ollut paljonkin, monestakin asiasta. Aika on kuitenkin siitä jännittävä elementti, että sitä on ihmisellä vain rajallinen määrä. Nykyään tasapainottelen aika vahvasti täysipäiväisen työn ja harrastusten välillä, lisäksi joskus pitäisi nukkuakin!

Olen havainnut, että täysipäiväinen työ vie ihmisen ajasta hämmästyttävän suuren osuuden. Erityisesti, jos matkoihin joutuu varaamaan erikseen aikaa. Sitten, jos vielä käy salilla tai lenkillä (tai yhtään missään) työpäivän päätteeksi, huomaakin kotiin päästyään, että aikaa ei olekaan enää millekään muulle, vaan pitäisi mennä suoraan nukkumaan, jos aikoo saada vielä riittävän pitkät yöunet. Mutta kun kotonakin odottaisi kasa harrastuksia ja sitten pitäisi siivotakin? Miten muut töissä käyvät ihmiset oikein pärjäävät?

Minä kentällä. Näitä hommia tekisi mieluummin enemmänkin. 

Viimeaikaisia mainitsemisen arvoisia tapahtumia ovat nyt olleet tämän täysipäiväisen (vakituisen!) työn saamisen lisäksi muutto uuteen asuntoon, pari talouteemme muuttanutta pelikonsolia, juhannuksen ohjelmat Avecin vanhempien kanssa ja Provinssi. Aloitetaan isoimmista. Työpaikan saaminen sattui viime vuoden marraskuussa, käydessäni työkkärin kurssia CAD-piirtämisestä. Päädyinkin sitten täysipäiväisesti ja vakituisesti töihin. Jo oli aikakin! Työpaikkani varmistumisen jälkeen aloimme toden teolla Avecin kanssa etsiä isompaa asuntoa, kun vihdoin oli varaa parempaan. Muutto tapahtui tammikuun alkumetreillä, kiitos vain vieläkin avusta kaikille avustajille! Vuokralla kyllä mennään vieläkin, mutta ainakin nyt asunto miellyttää enemmän kuin edellinen. Uudessa asunnossa on iso parveke, paljon kaappitilaa ja oma sauna. Myös erillinen kodinhoitohuone ja kaksi vessaa ovat plussaa.

Ostin makuuhuoneeseen aloen.
Väitetään, että se tuottaa paljon happea ja helpottaa
nukkumista. 

Olen myös vihdoin suvainnut hankkia kasveja, vaikka en olekaan millään muotoa ammattilainen sellaisten kanssa. Toistaiseksi olen keskittynyt vahvasti mehikasveihin, sillä ne kestävät paremmin kuivuutta. Kasveissa on se vika, että ne eivät sano mitään, jos vesi käy vähiin. Yhdelle näyttää käyneen hieman ohraisesti, mutta muut tuntuvat olevan vielä hengissä. Näiden lisäksi meillä asustavat timanttiananas ja orkidea, joiden hoidosta minulla ja kasveilla tuntuu olevan hienoisia erimielisyyksiä. Tai no, Avec tuota orkideaa on hoitanut, joten siitä en sano mitään. Mutta se timanttiananas on mennyt kummallisen väriseksi, vaikka näyttää muuten puskevan uusia latvoja. En kyllä ymmärrä kasvien sielunelämää.

Timanttiananas loistonsa päivinä.
Nyttemmin siitä on tullut vähän surullisen värinen. 

Jotta tästä yhdestä merkinnästä ei tule järjetön wall of text, jätän tämän nyt vain tähän. Muista tapahtumista kirjoitan lisää myöhemmin.