Aina toisinaan jostain syystä unohdan kuinka hyvä harrastus lukeminen on. Tai ei voi sanoa, että unohtaisin, mutta lukeminen vain jää syystä tai toisesta. Olen huomannut muun muassa sosiaalisen median ja mobiilipelien heikentävän vaikutuksen keskittymiskykyyni. Harhaudun hyvin herkästi kesken hyvänkin kirjan selaamaan Facebookia. Kieltämättä vähän ärsyttävää, kun oikeasti haluaisi lukea ja sitten ympäristö on täynnä tuollaisia huomiosyöppöjä. Tuo samainen aikavaras häiritsee myös kirjoittamistani, sillä kaikki se aika, jonka kuluttaa sosiaaliseen mediaan, on pois jostain muusta. Toki sosiaalisen median kautta tulee toisinaan löytäneeksi aivan mielenkiintoisia artikkeleita, mutta enemmän se on pelkkää päämäärätöntä (ja hyödytöntä) skrollailua.
Sitten itse aiheeseen. Eräs suosikkikirjailijoistani on Neil Gaiman. Hänen sanotaan kirjoittavan realistista fantasiaa, mikä ainakin omalla kohdallani ruokkii mielikuvitusta ja tarjoaa hengähdystauon todellisuudesta. Tänä vuonna ostin kuitenkin kaksi vähän erilaista Gaiman-teosta. Alkuvuodesta etsimällä etsin Norse Mythologya, joka on nimensä mukaisesti pohjalaista mytologiaa uudelleen kerrottuna. Tarinat ovat siis vanhoja kuin taivas, mutta Gaiman on kirjoittanut ne uudelleen omalla vangitsevalla tyylillään. Olen huomattavan kiinnostunut erilaisista mytologioista itsekin, joten tämän kirjan lukemiseen meni poikkeuksellisen lyhyt aika. Toki myyttiset tarinat olivat myös verraten lyhyitä ja kirjassa oli harva riviväli, mutta kyllä tarinat veivät tehokkaasti mennessään, eikä kirjaa ollut kovin helppo laskea käsistään edes yön ajaksi. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun nukahdin kirja kädessä!
 |
| Torin vasara koristaa Norse Mythologyn kantta. |
Toinen Gaimanin teos, joka löysi tiensä kirjahyllyyni aivan vastikään oli The View from the Cheap Seats. Kyseessä on kokoelma Gaimanin kirjoittamia kolumneja, puheita ja muita lyhyitä tekstejä, jotka eivät ole fiktiota. Olen aina toisinaan lukenut Gaimanin blogia ja tämän kirjan tekstit ovat kovin samankaltaisia kuin ne siellä julkaistut. Itse asiassa osa kirjan teksteistä saattaa hyvinkin olla sielläkin. Olen vielä aivan kirjan alussa, mutta tässä tuntuu olevan samanlainen vaikutus kuin tuolla Norse Mythologylla. Kirja on varsin vaikea laskea käsistään. Vaikka kyse ei olekaan fantasiakirjallisuudesta, on Gaimanin tapa kirjoittaa edelleen aivan yhtä koukuttava. Saapa nähdä kuinka kauan tämän kanssa lopulta kestää.
 |
| Näkymä halvimmilta paikoilta. Kirjan nimi taitaa viitata teattereissa halvimpiin paikkoihin, jotka yleensä jäävät jonkin näköesteen taakse. |
Kaikki kirjat eivät ole vain omaksi iloksi, vaikka silkasta kiinnostuksesta nekin olisi ostettu. Kävin nimittäin keväällä ChemBio-messuilla, jossa mukaan tarttui satunnainen määrä enemmän tai vähemmän ammattikirjallisuuteen kallellaan olevia teoksia. Tuota mikrobiologian sanastoa en ole aikaisemmin saanut tilattua, kun on jotenkin muka niin työlästä olla yhteydessä sen kustantaneeseen Mikrobiologikiltaan sähköpostitse. Ostin myös kirjan muovien kierrättämisestä, koska se tuntuu olevan tämän vuoden kuuma peruna kierrätyksen suhteen. Lisäksi ostin vielä Terra Cognitalta kaksi muuta teosta, jotka ovat vähän kevyempää tiedemateriaalia. Tunnustettakoon, etten ole vieläkään lukenut näitä, joten tietämykseni jää lähinnä sisällysluettelon ja takakannen kuvauksen varaan. Mikrobit ja ihminen kertoo kulkutautien historiasta ja Myrkkyjen paradoksissa käsitellään sitä, kuinka aine voi olla hyödyllinen, mutta muuttua suuremmassa pitoisuudessa myrkylliseksi.
 |
| ChemBio-messujen saalis! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti