Matkaturinoita osa 6

Kun olimme nukkuneet yön kuivassa ja vähintään suhteellisen lämpimässä mökissä Stavessa, oli aika tarkentaa päivän suunnitelmaa. Olin varannut meille paikat lunnisafarille Bleiksøyaan kello yhdeksi, joten aamupäivässä oli hyvin aikaa hitaalle aamiaiselle ja pienelle rantakävelylle. Ilma ei valitettavasti ollut aivan suotuisimmasta päästä, sillä ennusteista huolimatta päällämme roikkui sinnikkäästi sakea sumu. Saimme kulutettua rannalla sujuvasti pari tuntia, jonka jälkeen piti lähteä kohti Bleikin satamaa, jotta olisimme ajoissa perillä.

Avec kävi aamukuvaamassa, kun minä valmistelin aamupalaa, jouduin salakuvauksen kohteeksi.

Rantaseikkailua.

Stavessa ja Bleikissä hiekkarannat olivat aivan valkoiset. Ihmeellistä.

Bleikin satamaan oli verraten helppo löytää, vaikka mitään varsinaista käsitystä reitistä ei kummallakaan ollut. Jos joku päättää olla menossa lunnisafarille Bleikissä, suosittelen ilmoittautumista etukäteen. Laivaan nimittäin mahtuu kerralla 12 henkeä plus miehistö. Parikin porukkaa kävi kyselemässä paikkoja tuohon kello yhdeltä lähtevään safariin, mutta laivaan otettiin ensin luonnollisesti paikkansa ennakkoon varanneet ryhmät. Pienen laivan kyydissä olisi varmasti tullut heikko olo, jos olisi taipuvaisempi merisairauteen. Jos moinen on ongelmana ja halajaa lunnisafarille, suosittelen pahoinvointilääkkeitä. Nimittäin pieninkin merenkäynti sai laivan heilumaan aivan huomattavasti. 

Nyt mennään lunnisafarille! Jee!

Laivamatkalla oppaamme kertoi meille paljon faktatietoja lunneista ja muista Bleiksøyalla pesivistä linnuista sekä merikotkista, joille kyseinen saari on viiden tähden ravintola. Merilinnuiksi Bleiksøyan asukit olivat huomattavan hiljaisia. Lunnit kuuleman mukaan ovat myös hyvin älykkäitä, ne esimerkiksi kommunikoivat poikastensa kanssa niiden ollessa vielä munissa. Tiedemiehet ovat useampaan otteeseen tehneet testejä, joissa lunnien munia on siirretty vääriin pesiin. Tuktimukset ovat osoittaneet, että lunnit etsivät omat munansa oikeisiin pesiin siirron jälkeen alle kahdessa tunnissa! Bleiksøyan lunniyhdyskunta on huomattavan suuri, saarella on pesiviä pareja jopa 80 000. Muita saarella pesiviä lintuja ovat merimetsot, pohjankiislat, riskilät ja ruokit. Näiden ohella näimme saaren ympäristössä tunturi- ja isokihuja sekä merikotkia. Delegoin kuvaamisenkin Avecille, jotta saatoin itse keskittyä osoittelemaan mihin suuntaan pitää kuvata ja intoilemaan uusista havainnoista. Suuliakin saattoi nähdä hieman Bleikin pohjoispuolella sijaitsevalta näköalapaikalta, mutta niistäkään emme saaneet kuvia liian pitkän etäisyyden ja kameran akun loppumisen vuoksi. 

Matkaopas kertoi faktoja merilinnuista.

Merikotka.

Ruokki.

Pohjankiisla.

Lunni.

Bleiksøyaan tutustuminen vei vain puolitoista tuntia, joten päätimme piipahtaa Andenesissa ostoksilla, jotta saisimme vaihteeksi ei-säilykkeistä tehtyä ruokaa. Päädyimme silti käyttämään tomaattimurskan kastikkeeksi ostamallemme kanan jauhelihalle, jonka söimme jälleen pastan kanssa. Mutta pojat, että se olikin hyvää! Odotukset kanan jauhelihasta olivat lähestulkoon mitättömät, mutta yrttimaustetun tomaattimurskan ja merisuolalla ryyditetyn voin kera yhdistelmästä tuli vallan mainio. Nautimme ateriamme mukavasti mökin edustalla olevilla tuoleilla, koska iltapäivästä aurikokin alkoi hiljalleen paistaa.

Evästauko. Ja aurinkokin alkaa paistaa.

Ruoan jälkeen päätimme lähteä tutkimaan Andøyan saarta etelään päin, vaikka mitään varsinaista kohdetta siellä ei ollutkaan katsottuna. Ajattelimme vain lähteä tutkimusmatkalle, koska aikaa oli ja "koska voi". Löysimme muun muassa yhden kivisen rannan, jossa taas saatoimme tonkia leviä sekä keräillä simpukankuoria ja kotiloita. Samaisella rannalla näimme myös lampaita ja rakensimme oman pienen zen bridgen. Ihan rauhallista tutkailua ja puuhastelua ilman aikataulua. Oli ihan hyväksi, sillä seuraavana päivänä odotti pitkä ajomatka kohti Haaparantaa, jossa oli tarkoitus viettää vielä yö Avecin vanhempien luona.

Iltapäiväajelun satoa. Avecin mielestä tämä paikka näytti ennestään tutulta.

Andøyan saarella liikuskeli samaan tapaan hölmöjä lampaita kuin Suomen Lapissa näkee poroja.

Rakennettiin zen bridge.

Leiripaikalla paistoi aurinko, mutta tiellä kohti Andenesia väijyi uhkaava pilvi.

"Voisitko nyt jo pistää sen kameran jonnekin pois?"

Rentouduimme illalla mökillä.

Avec lähti vielä illalla pienelle kävelylle ja itse käytin sen ajan hyödyllisesti kirjoittamalla luvatut postikortit ja rustailin tarinaa myös tänne matkablogiin. Oli mukava nautiskella vielä viimeinen ilta auringossa ihan rauhassa, kun tiesi, että seuraavana päivänä tiedossa olisi huomattavan pitkä ajomatka.

Kirjoituspuuhissa.