Matkaturinoita osa 1

Kesälomareissu aloitettiin jo 18.7. Avecin porukoiden luokse, kun siellä valmistauduttiin lauantaisiin sukujuhliin Suomussalmella. Avec oli siskonsa kanssa luvannut hoitaa sukujuhliin elävää musiikkia, joten pitihän tuota vähän harjoitella. Itse vietin suurimman osan tästä ajasta joko kirjoittamassa blogiani tai lukemassa mukaan ottamaani Gaimanin Trigger Warningia. Ennen reissua juhlittu Lumouslauantai eli tulee raportoitua jossain vaiheessa, aloitin sitä tuolla Haaparannassa ollessani, mutta en ehtinyt loppuun asti. 

Treeniä!

Suomussalmen sukujuhlat menivät paremmin kuin uskalsin odottaa, tosin piilottelin melkein koko ajan kameran takana. Sain kuulemma ihan hyviä kuvia, niin eipä tuo hukkaan mennyt. Jännitin itseni noiden juhlien takia puolikuoliaaksi, koska taas vaihteeksi kuvittelin odotuksia joita ei ehkä ollutkaan. 

Kesäpäivän ohjelmistoa

Juhlien jälkeen ehdittiin käydä vielä Soivassa metsässä. Varsin mielenkiintoinen paikka, vaikka vähän harmitti, kun osa “instrumenteista” oli päässyt ränsistymään aika pahasti. Soivan metsän paras anti oli silti pohjantikka, josta en kuitenkaan saanut valokuvaa, sillä kamerani päätti luovuttaa vähän sen jälkeen, kun olimme päässeet metsään asti. 

Soivassa metsässä sai itse tehdä monenlaista ääntä.

Sunnuntaina sitten aloitimme matkan Suomussalmen keskustasta kohti Haaparantaa, jossa pudotettiin kyydistä rummut ja pakattiin autoon retkeilytamineet. Pikaisen lounaan ja pakkaamisen jälkeen olimme hyvin matkalla kohti Norjaa jo puoli kolmelta iltapäivällä. Olimme siis jo tässä vaiheessa aikataulustamme edellä. Avec sai ansaitsemansa lepotauon, kun istahdin rattiin hieman Tornion jälkeen, en oikein uskaltanut yrittää ruotsalaisia kaksikaistaisia liikenneympyröitä. Ajovastuu tosin oli minulla vain puolitoista tuntia, loput matkasta menikin sitten Avecin piikkiin. 

Suomussalmelta ostamamme pieni retkikeitin sai tulikasteensa Enontekiössä, kun pysähdyimme romanttisesti hernesopalle. Olimme molemmat kuolanneet tien varsilla mainostettuja kalaruokia ja kieltämättä pettymys vähän riipaisi, kun kalakoju olikin kiinni. Ilmeisesti sunnuntait eivät ole syrjäkylillä yhtä yleisiä aukiolopäiviä kuin isommissa kaupungeissa. Onneksi olimme käyneet kaupassa jo Torniossa, josta mukaan lähti monenlaista evästä, muun muassa hernekeittoa, jonka nyt lämmitimme retkikeittimellä. Keitin toimi oivallisesti ja keitolla lähti nälkä, mikä oli tauon tarkoituskin.

Avec kokkaa <3

Pari kertaa ennen Kilpisjärveä pysähdyttiin katselemaan maisemia, mutta pääasiassa paahdettiin kohti Norjaa niin kovaa kuin Skodillacista lähti. Tarkoitus oli tankata Kilpisjärvellä, mutta onnettomuudeksemme huomasimme, että automaatissa luki dieselin kohdalla Sold Out molemmissa pumpuissa. Surkeaa tuuria, mutta ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Tankki onneksi oli sentään puolillaan vielä, niin mitään varsinaista hätää tästä ei päässyt muodostumaan. Norjassa tankkaaminen vain tulee kalliimmaksi.

Kilpisjärvi näkyy taustalla.

Kun olimme ylittäneet rajan, pysähdyimme jälleen pienelle evästauolle. Lämmin kuppi -kanakeitto ja voileipä riitti saamaan koneeseen riittävästi puhtia, että jaksettiin jälleen jatkaa. Samaisella taukopaikalla hypähteli useampi pieni, ruskea lintu jotka säristelivät meille vähän äkäisesti. Koitin ottaa niistä useampiakin kuvia. Tuntomerkkien perusteella sanoisin pikkulintua peukaloiseksi, mutta koitan katsoa vielä tarkemmin löytyisikö joku muukin vaihtoehto. 

Norjan rajalla piti kuvata kartta, jos nettiyhteys ei pelaakaan.

Ehkä peukaloinen, päivitän tähän paremman kuvan, jos sellainen on.

Norjan puolella pysähdyttiin jälleen katselemaan maisemia ja Helligskogenissa käytiin vähän ihastelemassa myös koskea. Brennfjellissä löytyi camping-alue, jonne päätimme pysähtyä erityisesti, koska tienvarsimainos kehui asiakaspalvelun puhuvan myös suomea. Toden totta, saimme telttapaikan ja pääsimme lämpimään suihkuun. 

Norjalaiset tunturipurot ovat kohtuullisen komeita. 

Paparazzi iski :D

Pitkin matkaa ja melko myöhällä nautitut kahvit alkoivat kostautua, sillä en tahtonut ollenkaan saada unen päästä kiinni. Sitten, kun alkoi edes vähäsen väsyttää, niin tulikin vilu. Vaikka päivällä oli mukavaa ja lämmintä, yölämpötila laski ilmeisesti alle kymmeneen asteeseen. Avec paleli ohuemmassa makuupussissaan jopa minua pahemmin. Sovimme heti aamusta, että seuraava yö vietetään mökissä, jos vain ollenkaan mahdollista. Aamu sarasti onneksi aurinkoisena ja aamupalan jälkeen oli jo parempi mieli. Kävimme vähän kokeilemassa joen rantaa. Siellä oli sievää ja aurinkoista, mutta tuntureilta sulava vesi teki myös joen jääkylmäksi. En menisi uimaan. Vaikka se voisi kyllä piristää!

Leiripaikka Brennfjellissä. Huomatkaa hieno pinkki ilmapatja!

Hyvä ruoka, parempi mieli. Aamupalan jälkeen jaksoi taas jatkaa.